Vuonna 2009 lähdin Madridiin Erasmus-vaihtoon Seinäjoelta. Olin 26-vuotias, naimisissa oleva asuntolainan omaava yhteiskuntatieteiden maisterivaiheen opiskelija. Ennen Madridiin lähtöäni olin opiskellut espanjan kieltä avoimessa yliopistossa kaksi kesäkurssia – yhteensä neljä viikkoa.

Vaikka ajattelu eri kielellä muuttaakin tapaa ajatella, ei kulttuuriin rakastuakseen tarvitse kieltä – Sen tuntee, niinkuin rakkauden muutenkin. Ei sillä ole mitään tekemistä järjellisen ymmärryksen kanssa.

Tuolloin, vuonna 2009, päätin kävellä Caminon heti kunhan elämäntilanteeni sen sallisi.

Enpä vain tiennyt tuolloin, että unelman toteuttamiseen menisi vielä 13 vuotta.

Että olisin Caminolle lähtiessäni kahden savolaislapsen äiti, yrityskaupat läpijumpannut, kokenut liiketoiminnan kehittäjä, jolla on kokemusta useammalta alalta. Suhteellisen vakavasti otettava yhteiskunnallinen vaikuttaja ja hallitustyön ammattilainen.

Ja edelleen elämän tarkoituksen etsijä.

Carpe Diem! Ja voit olla lähempänä unelmiasi

Päätös lähteä kävelemään on tehty melkein joka vuosi tuon vuoden 2009 jälkeen – raskausvuosia lukuunottamatta. Joka vuosi olen sanonut itselleni hiljaa, että “tänä vuonna raivaan tilaa lähteä”. Mutta eipä se ole niin helppoa. Aina oli jotain joko kotona tai töissä. Irtaantuminen ei koskaan tuntunut mahdolliselle.

Ensin tuli vauva ja tutkinto (samana päivänä, itseasiassa). Sitten piti tehdä töitä, koska niin vastavalmistuneen pitää tehdä, jos haluaa työllistyä. Sitten tuli taas vauva. Ja sitten piti taas opiskella. Ja sitten alkoikin vastuullinen, aikuisten työelämä. Ja sillä kiertoradalla olenkin ollut vuodesta 2015 asti.

Vuoden 2021 loppupuolella yritys, jossa toimin toimitusjohtajana myytiin isommalle yritykselle ja työnkuvani muuttui samalla. Kun vuoden 2022 alussa kävin esihenkilöni kanssa keskustelua työnkuvastani tajusin, että NYT! Tänä vuonna minä saan itseni irroitettua Caminolle!

Niinpä sanoin sen siinä samassa hetkessä, kunhan olin ensin tarkistanut sivusilmällä mieheni kalenterin tilanteen – tyhjä. “Käyttäisin viime kesän lomapäiväni toukokuussa lähteäkseni vaeltamaan Espanjaan” .Koska edellisen kesän kesäloma oli mennyt due diligencen parissa, oli lomapäiviä kivasti vielä jäljellä.

Ja niin siinä sitten kävi niin, että esihenkilöni tiesi Caminostani ennen perhettäni.

Ja niinpä samassa olin tehnyt tarpeelliset järjestelyt ja aikatauluttanut kevääni. Tänä vuonna minä toteuttaisin unelmani!

Uskon vahvasti, että tämä vuosi oli hyvä hetki kävellä.

Lähtö aiemmin ei olisi ollut niin hedelmällistä. Takana on monta rankkaa ja jopa ehkä liiankin kiireistä vuotta, henkisen jaksamisen rajat ovat venyneet ajoittain ehkä hieman liikaakin. Olen varmasti kadottanut elämästä monia sellaisia asioita, joita ei ole huomannutkaan kadonneen ja toisaalta taas saavuttanut ja löytänyt niin paljon uutta ja innostavaa. Olen kasvanut, oppinut. Saanut jo perspektiiviä ja oppinut, mitä odotukset ja vastuu tarkoittavat. Sellaista syvyyttä ajatteluun, jota Miialla ei vuonna 2009 olisi ollut mukanaan.

Myös maailmanpoliittinen tilanne oli avartava – Keskustelut Tiellä, koohtalot ja solidaarisuus. Kansainvälinen kumppanuusverkosto Tiellä. Välillä tuntui, että pää räjähtää ajatusten määrästä.

Miksi Camino Primitivo?

Santiago de Compostelan pyhiinvaellusverkosto on iso. Pohjoisin reitti lähtee Suomesta.

Ja jos totta puhutaan, minun reittivalintaani vaikutti melkeinpä vain ja ainoastaan aika. Katsoin kalenterista kauanko aikaa minulla on aikaa olla reissussa ja miten kauan menee siirtymiin Kuopiosta lähtöpisteeseen.

Unelmani oli kävellä Via de la Plata – Reitti, johon tarvitaan pelkästään kävelyyn kuusi viikkoa. Ehkä joku päivä. Nyt oli tehtynä valinta, että mieluummin lähden matkaan hieman realistisemmalla reittivalinnalla. Toinen vaihtoehto olisi varmaankin ollut odottaa lähtöä eläkkeelle saakka.

Seuraavassa kirjoituksessani avaan enemmän Camino Primitivoa sekä valmistautumista reissuun.

Kunhan vaan kävelen – Mukana vain reppu

Kun päätös lähdöstä oli tehty, alkoi valmistautuminen reissuun. Päätin, että lähden kävelemään avoimin mielin ja ilman kysymyksiä. Taustaa vaeltamisesta minulla ei ole. Ellei yhtä yötä Helvetinjärvellä 15 vuotta sitten lasketa.

Olin siitä onnellisessa tilanteessa, että mitään isoja kriisejä tai mullistukssia elämässä ei lähtiessäni ollut. Pääsin siis matkaan kevein mielin ja vailla suuria kysymyksiä. Olin tehnyt isoja päätöksiä aiemmin – Sanonut “ei kiitos” kiinnostaville työtarjouksille ja päättänyt jättäytyä seuraavista eduskuntavaaleista pois.

Lähtöä ennen toki jännitti, että mitä jos yhtäkkkiä katuisinkin päätöksiäni? Toisaalta oli myös hurjan kutkuttavaa jättää tilaa myös tervehenkiselle vatuloinnille!

Onkin tyypillistä, että Caminolle lähdetään pohtimaan elämän suuria kysymyksiä ja käänneköhdissa. Kyseessä on kuitenkin pyhiinvaellusreitti. Itselleni kävelyyn ei kohdistunut uskonnollista tavoitetta, en tiedä liekö henkistäkään.

Lähdin vain kävelemään.

Primitivo-postausten etusivulle takaisin tästä 👉 CAMINO PRIMITIVO