Aloitin kirjoittamaan blogia menneestä vuodesta muutama viikko sitten – ei irronnut. En saanut kirjoitusta tehtyä osittain siksi, koska viime vuosi vei mehut aika kokonaisvaltaisesti ja ihan-vaan-lomailu tuntui aika kivalle. Blogin aiheeksi olin valinnut jo etukäteen arvopolitiikan ja valtapolitiikan puntaroimisen vaikuttamisessa. Ja sitten 6.1.2021 Washingtonissa tapahtui. Päivä, joka kaikessa uskomattomuudessaan oli jo tuloillaan hyvän tovin, mutta ei kukaan oikein halunnut uskoa, että mentäisiin sinne saakka.
Arvopolitiikka rakentaa siltoja, valtapolitiikka repii palasiksi
Samaan aikaan kun sarvipäiset MAGA-lippistelijät marssivat yhteen demokratian “pyhättöön”, minä luen Kettulanlahdessa Barack Obaman elämänkertaa. Hienoa tarinaa toivon merkityksestä sekä arvopolitiikan toteuttamisesta. Uudesta tavasta vaikuttaa ja kipuilusta valtapolitiikan kanssa.
Tämä kontrasti, Obama-Trump, onkin hyvä tapa hahmottaa eroa, joka on valtapolitiikalla ja arvopolitiikalla. Trump on valta”poliitikko”, joka tavoittelee enemmän valtaa, rakentamalla vastakkainasetteluja. Obama puolestaan on arvopoliitikko, joka jaarittelee kaverit tylsyyden partaalle ja unelmoi paremmasta huomisesta sekä yhteistyön vahvistamisesta – näin karrikoiden.
Valta mahdollistaa arvojen toteuttamisen ja halu vaikuttaa, edistää arvoja ajaa tahtoihmisen vallan keskiöön. Jos valta on itseisarvo ja tavoite, se ei johda mihinkään hyvään. Diktaattorit läpi historian ovat nousseet asemaansa suuruudenhulluuden ajamina – jotain vastaan. Haluan hieman naiivistikin uskoa, että vakaa arvopohja suojelee ainakin jossain määrin tuolta suuruudenhulluuden kuvitelmalta. Arvot yhdistävät useammin kuin repivät rikki. “America First” on esimerkki siitä, miten rakennetaan jotain vastaan. Globaalissa taloudessa yksikään valtio ei ole saari. Ja se on pienen Suomen etu.
Poliitikkojen sanahelinää – vai sittenkin vallankäyttöä ja vaikuttamista
Arvot yhdistävät meitä enemmän kuin erottavat. Jos keskustelemme arvoista, on vaikeaa löytää iso massaa, joiden arvojen kärkipäässä olisi sellaisia arvoja kuten raha tai valta itseisarvoina. Toki heitäkin löytyy, mutta varmasti vähemmistön verran. Eikä näitä arvoja saisi koskaan päästää vallan ytimeen ja juuri siksi arvoista loputon jauhaminen on näkemykseni mukaan hyvä ja ehdottoman tarpeellinen asia. Enemmän meitä ihmisiä globaalisti, kulttuurieroista ja -nyansseista huolimatta, yhdistävät arvot kuten vastuullisuus sekä lähimmäisen auttaminen – arvot, joille harva kehtaa pyllistää.
Poliitikolla pitää olla mielessään visusti missio, visio sekä vahva pyrkimys strategiseen ajatteluun ja kyky neuvotteluun. Meitä poliitikkoja monesti soimataan siitä, miten politiikka on vain sanahelinää (ja muuten niin monesti onkin). Washingtonin tapahtumat näyttivät karulla tavalla sen, mikä vaikutus on valtaapitävien vastuuttomilla puheilla. Sanat siis merkitsevät. Ja paljon. Siksi niitä käytetään politiikassa niin paljon, eikä niiden merkitystä vallankäytön välineitä tule väheksyä. Sosiaalisen median aikakautena se, joka hallitsee enemmistön tai äänekkäimpien mielipiteitä hallitsee maailmaa.
Arvot kunnallispolitiikan tueksi entistä vahvemmin
Kuntapolitiikka on paljon hyvin käytännönläheistä päättämistä, vähän kumileimaisinhommiakin ajoittain. Olen ollut välillä hämmentynyt siitä, miten vähän me puhumme arvoista ja visioista kunnallisella tasolla. Valtuustossa käydään keskustelua ja kuntavaalien alla haetaan sitä kuvaa, miksi meidän puolueen näkemys olisi paree kuin toisen puolueen näkemys. Isossa kuvassa meidän tulisi käydä enemmän jatkuvaa keskustelua siitä, minne haluamme laivaa ohjata. Kouluverkosto tai hulevedet eivät saa olla puoluepoliittisia kysymyksiä ja keskustelun kärjistyminen onkin puoluepolitiikan huono puoli – me vastaan te. Tästä oli itseasiassa hyvä kirjoitus kuopiolaisilta yrityspuolen vaikuttajilta Viikkosavossa Tarja Tikkaselta sekä Paula Aikio-Tallgrenilta.
Tärkeintä on nähdä se yhteinen visio ja kyetä keskustelemaan siitä myös arvojen kautta läpi valtuustokauden. Mikä ratkaisu tukee parhaiten yhteisiä strategisia tavoitteitamme?
Valtuusto kerääntyy valtuustokauden alussa tekemään strategiaa tuleville vuosille ja virkamiehet toteuttavat tätä strategiaa parhaansa, sekä tulkintansa, mukaan. Meidän päättäjien tarkoituksena on toteuttaa ja mahdollistaa visiota johdonmukaisesti – puolue-eroista huolimatta. Strategisessa tavoitteellisuudessa voi hieman haastaakin niin virkamiehiä kuin meitä päättäjiäkin- onko nyt tehty niin kuin on aina tehty, vai onko mietitty parasta mahdollista ratkaisua. Laatikon ulkopuoleltakin?
Älkää huoliko, ei kaikkea pidä räjäyttää ihan heti edes minun mielestäni, mutta typeriä kysymyksiä pitää uskaltaa aina kysyä eikä koskaan kompastua itsestäänselvyyksiin. Vaikka monilla niihin hermo meneekin. Itsestäänselvyydet ovat kehittymisen pahin vastustaja.
“Se on sitä politiikkaa”, on minulle sanottu. Minä kysyn vastaan, että “miksi”? Politiikka ei ole itseisarvo ja meidän on aina jaksettava vastata loputtomasti kysymykseen “miksi”. Älkää hyvät äänestäjät ja ystävät antako meidän olla vastaamatta siihen!
Jälkikirjoitus
Alkuperäisen blogikirjoitukseni tarkoitus oli myös käydä läpi kokemuksia kuluneesta vuodesta. Meinasin aloittaa sen luettelemalla kaikkia ihmisiä tukitiimistäni, jotka repivät hiukset päästään lukiessaan sen pituutta ja jargonmaisuutta. Miten se nyt sitten pitäisi katkoa ja pitäisikö markkinoida. Mutta halusin myös kiittää kanssapäättäjiä ja virkamiehiä.
Haluan nostaa muutaman helmen, joita kiitä erityisesti täysin mielivaltaisessa järjestyksessä ja varmasti jonkun unohtaen:
Laura Meriluoto – Kiitos, että olet napakka ja omistautuva itsesi päättäjänä. Muista ottaa välillä rennostikin, sillä sinä riität hyvin. Olet älykäs ja osaava päättäjä, vaikka en minä sinun ajatuksenjuoksuasi siellä salin vasemmalla laidalla aina saakaan kiinni. Draivisi on huikea ja sydämesi oikealla paikalla, vaikka poikkeuksellisen vasemmalle kallellaan ????.
Neetä Röppänen – Aina asiallinen, hymyilevä ja niin rautainen osaaja, että oksat pois! Vakaa, rauhallinen ja luotettava. Neetalta otan kaiken osaamisen vastaan, jota vain voin häneltä oppia.
Aleksi Eskelinen – Kukapa ei nauttisi kuunnella tämän nuoren virtuoosin juttuja valtuustosalissa? Jos itse sanoo jotain ja Aleksi vastaa, tietää että jallitetuksi tulee. Huikea ajattelija, jonka kanssa pääsemme toivottavasti tekemään yhteistyötä jatkossakin.
Jaakko Kosunen – Jaakon kanssa olemme päässeet keskustelemaan arvoista. Jaakko on aatteen mies, jolla on jalat sopivasti maassa ja kyky kuunnella. Muutamaan otteeseen olen antanut palaa oikein kunnolla ja Jaska se on minua kuunnellut varmaan hämillään, mutta myös pitkämielisesti. Iso kiitos opettavaisista keskusteluista!
Kaisa Kantele – Kaisaan tutustuin vasta aivan loppuvuodesta. Mutta mikä huikea nainen, jolla on varmasti tulevaisuus päättäjänä. Kaisalla on todella humaani ja inhimillinen lähestyminen asioihin. Toivon vain ettei Kaisa uuvuta itseään kantamalla koko maailman murheita. Päättäjän pitää osata olla hieman ulkopuolinen, jotta kuorma ei kasva liian suureksi henkisesti. Muutetaan maailmaa, pala palalta!
Björn Cederberg – Viisas, pitkä mies, jota tulee aina kuunneltua tarkalla korvalla. Asiallista, laajakatseista puhetta ja aina niin kohtelias käyttäytyminen, joka ottaa huomioon meidät kaikki. Arvot kohdallaan ja pitkän uran tuomaa kokemusta täytyy kunnioittaa.
Tietenkin myös iso, iso kiitos koko meidän valtuustoryhmälle, aktiiveille sekä piiritoimiston tiimille! En osaa sieltä ketään alkaa nimeämään erikseen – sen verran timanttista porukkaa ovat. Toivottavasti olen muistanut kiittää avustanne silloin, kun siihen on ollut aihetta ja pyydän edelleen pitkämielisyyttänne siinä, että kyselen tyhmiä ja varmaan turhauttaviakin kysymyksiä – kaikella rakkaudella sen teen ????. Huippua tehdä kanssanne hommia.
Eikä sovi unohtaa kaikkia teitä yhteisöstämme välittäviä ihmisiä, jotka olette olleet yhteydessä taas viimeisen vuoden aikana. Minusta me päättäjät olemme vain teidän äänitorvianne ja yhteisöstä tulee ne arvot sekä arkiset asiat, joita meidän pitää huomioida. Jos te ette ole aktiivisia, me olemme ajoittain kuin päättömät kanat ryntäilemässä hallissa. Te teette tämän merkitykselliseksi ja näytätte suunnan. Muistaakaa olla yhteydessä ja aktiivisia! Minä yritän edelleen parhaani mukaan ehtiä vastaamaan ja selvittämään.
Kohti uutta vuotta ja uusia kujeita! ❤️
Oppiterkuin,
Miia Eskelinen-Fingerroos
Kirjoittaja on kokoomuslainen arjen anarkisti, Kuopion kaupunginhallituksen jäsen, lähidemokratiaintoilija ja vapauden suuri rakastaja
Arvot takaisin politiikan ytimeen
Aloitin kirjoittamaan blogia menneestä vuodesta muutama viikko sitten – ei irronnut. En saanut kirjoitusta tehtyä osittain siksi, koska viime vuosi vei mehut aika kokonaisvaltaisesti ja ihan-vaan-lomailu tuntui aika kivalle. Blogin aiheeksi olin valinnut jo etukäteen arvopolitiikan ja valtapolitiikan puntaroimisen vaikuttamisessa. Ja sitten 6.1.2021 Washingtonissa tapahtui. Päivä, joka kaikessa uskomattomuudessaan oli jo tuloillaan hyvän tovin, mutta ei kukaan oikein halunnut uskoa, että mentäisiin sinne saakka.
Arvopolitiikka rakentaa siltoja, valtapolitiikka repii palasiksi
Samaan aikaan kun sarvipäiset MAGA-lippistelijät marssivat yhteen demokratian “pyhättöön”, minä luen Kettulanlahdessa Barack Obaman elämänkertaa. Hienoa tarinaa toivon merkityksestä sekä arvopolitiikan toteuttamisesta. Uudesta tavasta vaikuttaa ja kipuilusta valtapolitiikan kanssa.
Tämä kontrasti, Obama-Trump, onkin hyvä tapa hahmottaa eroa, joka on valtapolitiikalla ja arvopolitiikalla. Trump on valta”poliitikko”, joka tavoittelee enemmän valtaa, rakentamalla vastakkainasetteluja. Obama puolestaan on arvopoliitikko, joka jaarittelee kaverit tylsyyden partaalle ja unelmoi paremmasta huomisesta sekä yhteistyön vahvistamisesta – näin karrikoiden.
Valta mahdollistaa arvojen toteuttamisen ja halu vaikuttaa, edistää arvoja ajaa tahtoihmisen vallan keskiöön. Jos valta on itseisarvo ja tavoite, se ei johda mihinkään hyvään. Diktaattorit läpi historian ovat nousseet asemaansa suuruudenhulluuden ajamina – jotain vastaan. Haluan hieman naiivistikin uskoa, että vakaa arvopohja suojelee ainakin jossain määrin tuolta suuruudenhulluuden kuvitelmalta. Arvot yhdistävät useammin kuin repivät rikki. “America First” on esimerkki siitä, miten rakennetaan jotain vastaan. Globaalissa taloudessa yksikään valtio ei ole saari. Ja se on pienen Suomen etu.
Poliitikkojen sanahelinää – vai sittenkin vallankäyttöä ja vaikuttamista
Arvot yhdistävät meitä enemmän kuin erottavat. Jos keskustelemme arvoista, on vaikeaa löytää iso massaa, joiden arvojen kärkipäässä olisi sellaisia arvoja kuten raha tai valta itseisarvoina. Toki heitäkin löytyy, mutta varmasti vähemmistön verran. Eikä näitä arvoja saisi koskaan päästää vallan ytimeen ja juuri siksi arvoista loputon jauhaminen on näkemykseni mukaan hyvä ja ehdottoman tarpeellinen asia. Enemmän meitä ihmisiä globaalisti, kulttuurieroista ja -nyansseista huolimatta, yhdistävät arvot kuten vastuullisuus sekä lähimmäisen auttaminen – arvot, joille harva kehtaa pyllistää.
Poliitikolla pitää olla mielessään visusti missio, visio sekä vahva pyrkimys strategiseen ajatteluun ja kyky neuvotteluun. Meitä poliitikkoja monesti soimataan siitä, miten politiikka on vain sanahelinää (ja muuten niin monesti onkin). Washingtonin tapahtumat näyttivät karulla tavalla sen, mikä vaikutus on valtaapitävien vastuuttomilla puheilla. Sanat siis merkitsevät. Ja paljon. Siksi niitä käytetään politiikassa niin paljon, eikä niiden merkitystä vallankäytön välineitä tule väheksyä. Sosiaalisen median aikakautena se, joka hallitsee enemmistön tai äänekkäimpien mielipiteitä hallitsee maailmaa.
Arvot kunnallispolitiikan tueksi entistä vahvemmin
Kuntapolitiikka on paljon hyvin käytännönläheistä päättämistä, vähän kumileimaisinhommiakin ajoittain. Olen ollut välillä hämmentynyt siitä, miten vähän me puhumme arvoista ja visioista kunnallisella tasolla. Valtuustossa käydään keskustelua ja kuntavaalien alla haetaan sitä kuvaa, miksi meidän puolueen näkemys olisi paree kuin toisen puolueen näkemys. Isossa kuvassa meidän tulisi käydä enemmän jatkuvaa keskustelua siitä, minne haluamme laivaa ohjata. Kouluverkosto tai hulevedet eivät saa olla puoluepoliittisia kysymyksiä ja keskustelun kärjistyminen onkin puoluepolitiikan huono puoli – me vastaan te. Tästä oli itseasiassa hyvä kirjoitus kuopiolaisilta yrityspuolen vaikuttajilta Viikkosavossa Tarja Tikkaselta sekä Paula Aikio-Tallgrenilta.
Tärkeintä on nähdä se yhteinen visio ja kyetä keskustelemaan siitä myös arvojen kautta läpi valtuustokauden. Mikä ratkaisu tukee parhaiten yhteisiä strategisia tavoitteitamme?
Valtuusto kerääntyy valtuustokauden alussa tekemään strategiaa tuleville vuosille ja virkamiehet toteuttavat tätä strategiaa parhaansa, sekä tulkintansa, mukaan. Meidän päättäjien tarkoituksena on toteuttaa ja mahdollistaa visiota johdonmukaisesti – puolue-eroista huolimatta. Strategisessa tavoitteellisuudessa voi hieman haastaakin niin virkamiehiä kuin meitä päättäjiäkin- onko nyt tehty niin kuin on aina tehty, vai onko mietitty parasta mahdollista ratkaisua. Laatikon ulkopuoleltakin?
Älkää huoliko, ei kaikkea pidä räjäyttää ihan heti edes minun mielestäni, mutta typeriä kysymyksiä pitää uskaltaa aina kysyä eikä koskaan kompastua itsestäänselvyyksiin. Vaikka monilla niihin hermo meneekin. Itsestäänselvyydet ovat kehittymisen pahin vastustaja.
“Se on sitä politiikkaa”, on minulle sanottu. Minä kysyn vastaan, että “miksi”? Politiikka ei ole itseisarvo ja meidän on aina jaksettava vastata loputtomasti kysymykseen “miksi”. Älkää hyvät äänestäjät ja ystävät antako meidän olla vastaamatta siihen!
Jälkikirjoitus
Alkuperäisen blogikirjoitukseni tarkoitus oli myös käydä läpi kokemuksia kuluneesta vuodesta. Meinasin aloittaa sen luettelemalla kaikkia ihmisiä tukitiimistäni, jotka repivät hiukset päästään lukiessaan sen pituutta ja jargonmaisuutta. Miten se nyt sitten pitäisi katkoa ja pitäisikö markkinoida. Mutta halusin myös kiittää kanssapäättäjiä ja virkamiehiä.
Haluan nostaa muutaman helmen, joita kiitä erityisesti täysin mielivaltaisessa järjestyksessä ja varmasti jonkun unohtaen:
Laura Meriluoto – Kiitos, että olet napakka ja omistautuva itsesi päättäjänä. Muista ottaa välillä rennostikin, sillä sinä riität hyvin. Olet älykäs ja osaava päättäjä, vaikka en minä sinun ajatuksenjuoksuasi siellä salin vasemmalla laidalla aina saakaan kiinni. Draivisi on huikea ja sydämesi oikealla paikalla, vaikka poikkeuksellisen vasemmalle kallellaan ????.
Neetä Röppänen – Aina asiallinen, hymyilevä ja niin rautainen osaaja, että oksat pois! Vakaa, rauhallinen ja luotettava. Neetalta otan kaiken osaamisen vastaan, jota vain voin häneltä oppia.
Aleksi Eskelinen – Kukapa ei nauttisi kuunnella tämän nuoren virtuoosin juttuja valtuustosalissa? Jos itse sanoo jotain ja Aleksi vastaa, tietää että jallitetuksi tulee. Huikea ajattelija, jonka kanssa pääsemme toivottavasti tekemään yhteistyötä jatkossakin.
Jaakko Kosunen – Jaakon kanssa olemme päässeet keskustelemaan arvoista. Jaakko on aatteen mies, jolla on jalat sopivasti maassa ja kyky kuunnella. Muutamaan otteeseen olen antanut palaa oikein kunnolla ja Jaska se on minua kuunnellut varmaan hämillään, mutta myös pitkämielisesti. Iso kiitos opettavaisista keskusteluista!
Kaisa Kantele – Kaisaan tutustuin vasta aivan loppuvuodesta. Mutta mikä huikea nainen, jolla on varmasti tulevaisuus päättäjänä. Kaisalla on todella humaani ja inhimillinen lähestyminen asioihin. Toivon vain ettei Kaisa uuvuta itseään kantamalla koko maailman murheita. Päättäjän pitää osata olla hieman ulkopuolinen, jotta kuorma ei kasva liian suureksi henkisesti. Muutetaan maailmaa, pala palalta!
Björn Cederberg – Viisas, pitkä mies, jota tulee aina kuunneltua tarkalla korvalla. Asiallista, laajakatseista puhetta ja aina niin kohtelias käyttäytyminen, joka ottaa huomioon meidät kaikki. Arvot kohdallaan ja pitkän uran tuomaa kokemusta täytyy kunnioittaa.
Tietenkin myös iso, iso kiitos koko meidän valtuustoryhmälle, aktiiveille sekä piiritoimiston tiimille! En osaa sieltä ketään alkaa nimeämään erikseen – sen verran timanttista porukkaa ovat. Toivottavasti olen muistanut kiittää avustanne silloin, kun siihen on ollut aihetta ja pyydän edelleen pitkämielisyyttänne siinä, että kyselen tyhmiä ja varmaan turhauttaviakin kysymyksiä – kaikella rakkaudella sen teen ????. Huippua tehdä kanssanne hommia.
Eikä sovi unohtaa kaikkia teitä yhteisöstämme välittäviä ihmisiä, jotka olette olleet yhteydessä taas viimeisen vuoden aikana. Minusta me päättäjät olemme vain teidän äänitorvianne ja yhteisöstä tulee ne arvot sekä arkiset asiat, joita meidän pitää huomioida. Jos te ette ole aktiivisia, me olemme ajoittain kuin päättömät kanat ryntäilemässä hallissa. Te teette tämän merkitykselliseksi ja näytätte suunnan. Muistaakaa olla yhteydessä ja aktiivisia! Minä yritän edelleen parhaani mukaan ehtiä vastaamaan ja selvittämään.
Kohti uutta vuotta ja uusia kujeita! ❤️
Oppiterkuin,
Miia Eskelinen-Fingerroos
Kirjoittaja on kokoomuslainen arjen anarkisti, Kuopion kaupunginhallituksen jäsen, lähidemokratiaintoilija ja vapauden suuri rakastaja
Jaa kirjoitus:
Categories
Arkistot
Instagram
eskelinenmiia
Arjen seikkailija, ajatusten tonava, YTM, äiti, aviopuoliso, wannabe-urheilija ja yhteiskunta-aktivisti #miiaef #vaikuttamisenuusiaika