Herätä aamulla omasta sängystä, kömpiä tukka pystyssä vessaan. Siitä aamupalalle ja vaatteet päälle. Pakkasella, sateellakin jalan kouluun, pienempänä vähän liian iso reppu selässä.
Siinä on semmoinen arki, jota ainakin minä lapsilleni olen tavoitellut. Ja onnekseni siinä jotenkin onnistunutkin – lukuun ottamatta sitä, että lapsista ainakin 1/2 herää edelleen vanhempien vierestä melkolailla usein.
Koulut kuntien strategian ytimessä
Kuopiossa, kuten muuallakin Suomessa, on käyty kiivasta keskustelua (perus)koulujen määrään liittyen. Onkin tutkittu, että suomalaiset kouluverkostot ovat harventuneet hurjaa tahtia jo hyvän aikaa. Linkin takana aukeavasta OPH:n ennusteesta käy ilmi, että mikäli kouluverkoston harvenemista ei voida hillitä, häviää kouluja vielä puolet vuoeen 2040 mennessä. Ja tämä tarkoittaa koulujen koon kasvua. Sekä koulumatkojen kasvua. Ei hyvä trendi.
Monet perheet valitsevat asuinpaikkansa siihen verraten, missä alueen koulut sijaitsevat. Millainen koulu lähellä on sekä kuinka pitkä matka kouluun on. Onko koulu mahdollisesti lakkautusuhan alainen ja mille lähiympäristön kaavoitussuunnitelmat näyttävät – oikein oleellisia asioita miettiä perheen tulevaa päämajaa suunniteltaessa.
Ja tässä tullaan kunnallisen päätöksenteon ytimeen. On paljolti kiinni kunnan strategiasta millaisia koulutusratkaisuja tullaan tekemään ja miten koulut sijoittuvat kunnan kaavoituksessa.
Kuopion ajankohtaisia kaavoituksen probleemia koulutuksessa
Kuopio on laaja sekä monipuolinen alue ja meillä on useita liitoskuntia, joissa on ollut toki omat koulunsa ja suunnitelmansa. Alueita, joiden oppilasmäärät ovat uhkaavasti vähenemään päin. Jo vuonna 2018 vielä istuessani kasvun- ja oppimisen lautakunnassa mietimme näiden koulujen kohtaloa ja jouduinkin nielemään edelleen kirvelevän tappion äänestyksessä alueen koulujen kohtalosta.
Päädyimme tekemään “ei-mitään”. Tämä aiheutti sen, että koulujen kohtalo roikkuu jatkuvasti enemmän tai vähemmän hiuskarvan varassa ja jokainen budjettikeskustelu jännittänee vanhempia – ei kai taas tänä vuonna? Mikäli olisimme saaneet läpi ajatuksen siitä, että koulut olisi säästetty ja tilanne rauhoitettu viideksi vuodeksi, olisi Pitäjäraatitoiminta (Kuopion lähidemokratiamallikokeilu liitoskunta-alueilla, kaupunkialueelle tuomisen malleja aletaan suunnitella jo tänä vuonna!) päässyt tosissaan näyttämään voimansa sekä osoittamaan, että koululla tosiaan on merkitys ja alueesta saadaan elinvoimainen yhteisö, jossa kannattaa koulu olla jatkossakin.
Toisaalta meillä on Saaristokaupunki, jossa lähikoulut ovat täyteen ammuttuja, eikä tonttitilaa meinaa löytyä kunnalliselle rakennuttamiselle. Isolla virkamiesten suunnittelutyöllä saatiin Kuikkalammen päiväkoti rakennettua kalliilla haastavalel tontille – mutta tonttia etsittiinkin kissojen ja koirien kanssa. Tämä kuulostaa älyttömälle – iso asuinalue lapsiperheille, mutta ei palveluja samalle porukalle?
Kolmanneksi meillä on keskusta-alueella Hatsalan koulun uudelleen sijoituksen paikka. Pienhiukkaset estävät rakentamisen nykyiselle paikalle (johon kyllä voi rakentaa asuintaloja?), eikä isolle koululle meinaa millään löytyä paikkaa järkevällä sijoituksella. Melkein Puijolle päästiin rakentamaan, mutta maakuntakaava tuli tielle. Mikä keinoksi? Iso koulu ei meinaa järkevästi keskustaan mahtua, kaksi pientä on kallista rakentaa. Puhumattakaan peruskorjauksen tarpeessa olevista keskustan muista kouluista, joiden oppilaat ovat päivittämistä vailla olevissa tiloissa samalla, kun rakennamme koulua koulun perään väheneville oppilasmäärille haja-asutusalueelle.
Nämä ovat kaikki asioita, joihin meidän tulee keksiä lapsiystävälliset ja ennen kaikkea aikaa kestävät, strategisesti viisaat ratkaisut.
Päätöksissä hyvä arki keskiöön
Mitä minä ajattelen noista yllä esiin nostamistani asioista? Ajattelen, että koulut ja niiden laatu ovat aivan ytimessä hyvän arjen järjestämiseksi, eikä laadukas oppiminen ole missään nimessä mahdoton yhtälö järkevän taloudenpidon kanssa. Laadukas koulutus luo vetovoimaa ja me olemme brändänneet itsemme “Hyvän elämän pääkaupungiksi” ja tätä meidän tulee teoillamme edistää. Meidän on tehtävä kauaskatseisia päätöksiä, joilla on taattu mahdollisimman hyvä oppimisen arki alueemme oppilaille.
Jokaisella kuntalaisella tulisi olla oikeus voida vaikuttaa omaan lähiympäristöönsä ja päätöksenteon tulee olla niin ennakoitavaa kuin mahdollista. On tärkeää tehdä päätöksiä, jotka ovat johdonmukaisia, avoimia ja reiluja. Sekä tietenkin tasa-arvoisia.
Kaavoituksen tulee olla pitkäjänteistä ja nojata ajantasaisiin tulevaisuuden ennusteisiin.
Vaikka kertainvestointi olisi suurempi, on parempi taata lyhyet koulumatkat keskusta-alueella ja vakavasti harkittava kahden koulun mallia Hatsalalle sekä aloitettava keskusta-alueen koulujen vaatimat toimenpiteet mitä pikimmiten. Me emme voi investoida koulutukseen vain haja-asutusalueilla, vaan yhtä arvokkaita ovat nassikkamme kaava-alueella.
Meillä kävi satumainen tuuri asuinalueemme kanssa, sillä lapsemme voivat käydä 250 oppilaan koulua lähellä kotiamme. Koulu oli lakkautusuhan alla vuonna 2013 ja selvisi niukin naukin – nyt oppilaita on enemmän kuin seinät vetävät ja kaavoitus sekä sukupolven vaihdos ovat tuoneet alueelle uusia lapsiperheitä.
Meidän on huolehdittava kasvun- ja oppimisen alueen toimivasta kaavoituksesta, resursseista sekä digiloikasta. Mutta näihin muihin voin palata myöhemmin.
Lapsen hyvä arki on sitä, että hän voi opiskella terveessä ympäristössä ja yhteisössä, nauttien pedagogisesti laadukkaasta opetuksesta, jota höystetään digillä ja kansainvälistymisellä. Kouluja ei tule paisuttaa liian suuriksi ja luokkakokojen paisuttamista tulee hillitä. Annetaan lasten omistaa ympäristönsä. Mutta näistä muista lisää myöhemmin! ❤️
Vuoden 2020 statistiikkaa Kuopion koulutuksesta löytyy täältä .
Koululaisen kokoinen arki
Herätä aamulla omasta sängystä, kömpiä tukka pystyssä vessaan. Siitä aamupalalle ja vaatteet päälle. Pakkasella, sateellakin jalan kouluun, pienempänä vähän liian iso reppu selässä.
Siinä on semmoinen arki, jota ainakin minä lapsilleni olen tavoitellut. Ja onnekseni siinä jotenkin onnistunutkin – lukuun ottamatta sitä, että lapsista ainakin 1/2 herää edelleen vanhempien vierestä melkolailla usein.
Koulut kuntien strategian ytimessä
Kuopiossa, kuten muuallakin Suomessa, on käyty kiivasta keskustelua (perus)koulujen määrään liittyen. Onkin tutkittu, että suomalaiset kouluverkostot ovat harventuneet hurjaa tahtia jo hyvän aikaa. Linkin takana aukeavasta OPH:n ennusteesta käy ilmi, että mikäli kouluverkoston harvenemista ei voida hillitä, häviää kouluja vielä puolet vuoeen 2040 mennessä. Ja tämä tarkoittaa koulujen koon kasvua. Sekä koulumatkojen kasvua. Ei hyvä trendi.
Monet perheet valitsevat asuinpaikkansa siihen verraten, missä alueen koulut sijaitsevat. Millainen koulu lähellä on sekä kuinka pitkä matka kouluun on. Onko koulu mahdollisesti lakkautusuhan alainen ja mille lähiympäristön kaavoitussuunnitelmat näyttävät – oikein oleellisia asioita miettiä perheen tulevaa päämajaa suunniteltaessa.
Ja tässä tullaan kunnallisen päätöksenteon ytimeen. On paljolti kiinni kunnan strategiasta millaisia koulutusratkaisuja tullaan tekemään ja miten koulut sijoittuvat kunnan kaavoituksessa.
Kuopion ajankohtaisia kaavoituksen probleemia koulutuksessa
Kuopio on laaja sekä monipuolinen alue ja meillä on useita liitoskuntia, joissa on ollut toki omat koulunsa ja suunnitelmansa. Alueita, joiden oppilasmäärät ovat uhkaavasti vähenemään päin. Jo vuonna 2018 vielä istuessani kasvun- ja oppimisen lautakunnassa mietimme näiden koulujen kohtaloa ja jouduinkin nielemään edelleen kirvelevän tappion äänestyksessä alueen koulujen kohtalosta.
Päädyimme tekemään “ei-mitään”. Tämä aiheutti sen, että koulujen kohtalo roikkuu jatkuvasti enemmän tai vähemmän hiuskarvan varassa ja jokainen budjettikeskustelu jännittänee vanhempia – ei kai taas tänä vuonna? Mikäli olisimme saaneet läpi ajatuksen siitä, että koulut olisi säästetty ja tilanne rauhoitettu viideksi vuodeksi, olisi Pitäjäraatitoiminta (Kuopion lähidemokratiamallikokeilu liitoskunta-alueilla, kaupunkialueelle tuomisen malleja aletaan suunnitella jo tänä vuonna!) päässyt tosissaan näyttämään voimansa sekä osoittamaan, että koululla tosiaan on merkitys ja alueesta saadaan elinvoimainen yhteisö, jossa kannattaa koulu olla jatkossakin.
Toisaalta meillä on Saaristokaupunki, jossa lähikoulut ovat täyteen ammuttuja, eikä tonttitilaa meinaa löytyä kunnalliselle rakennuttamiselle. Isolla virkamiesten suunnittelutyöllä saatiin Kuikkalammen päiväkoti rakennettua kalliilla haastavalel tontille – mutta tonttia etsittiinkin kissojen ja koirien kanssa. Tämä kuulostaa älyttömälle – iso asuinalue lapsiperheille, mutta ei palveluja samalle porukalle?
Kolmanneksi meillä on keskusta-alueella Hatsalan koulun uudelleen sijoituksen paikka. Pienhiukkaset estävät rakentamisen nykyiselle paikalle (johon kyllä voi rakentaa asuintaloja?), eikä isolle koululle meinaa millään löytyä paikkaa järkevällä sijoituksella. Melkein Puijolle päästiin rakentamaan, mutta maakuntakaava tuli tielle. Mikä keinoksi? Iso koulu ei meinaa järkevästi keskustaan mahtua, kaksi pientä on kallista rakentaa. Puhumattakaan peruskorjauksen tarpeessa olevista keskustan muista kouluista, joiden oppilaat ovat päivittämistä vailla olevissa tiloissa samalla, kun rakennamme koulua koulun perään väheneville oppilasmäärille haja-asutusalueelle.
Nämä ovat kaikki asioita, joihin meidän tulee keksiä lapsiystävälliset ja ennen kaikkea aikaa kestävät, strategisesti viisaat ratkaisut.
Päätöksissä hyvä arki keskiöön
Mitä minä ajattelen noista yllä esiin nostamistani asioista? Ajattelen, että koulut ja niiden laatu ovat aivan ytimessä hyvän arjen järjestämiseksi, eikä laadukas oppiminen ole missään nimessä mahdoton yhtälö järkevän taloudenpidon kanssa. Laadukas koulutus luo vetovoimaa ja me olemme brändänneet itsemme “Hyvän elämän pääkaupungiksi” ja tätä meidän tulee teoillamme edistää. Meidän on tehtävä kauaskatseisia päätöksiä, joilla on taattu mahdollisimman hyvä oppimisen arki alueemme oppilaille.
Meillä kävi satumainen tuuri asuinalueemme kanssa, sillä lapsemme voivat käydä 250 oppilaan koulua lähellä kotiamme. Koulu oli lakkautusuhan alla vuonna 2013 ja selvisi niukin naukin – nyt oppilaita on enemmän kuin seinät vetävät ja kaavoitus sekä sukupolven vaihdos ovat tuoneet alueelle uusia lapsiperheitä.
Meidän on huolehdittava kasvun- ja oppimisen alueen toimivasta kaavoituksesta, resursseista sekä digiloikasta. Mutta näihin muihin voin palata myöhemmin.
Lapsen hyvä arki on sitä, että hän voi opiskella terveessä ympäristössä ja yhteisössä, nauttien pedagogisesti laadukkaasta opetuksesta, jota höystetään digillä ja kansainvälistymisellä. Kouluja ei tule paisuttaa liian suuriksi ja luokkakokojen paisuttamista tulee hillitä. Annetaan lasten omistaa ympäristönsä. Mutta näistä muista lisää myöhemmin! ❤️
Vuoden 2020 statistiikkaa Kuopion koulutuksesta löytyy täältä .
Osallistu keskusteluun padlet-seinällä ???? https://padlet.com/miiaef/blogit
Arjen keskeltä,
Miia Eskelinen-Fingerroos
Kirjoittaja on kokoomuslainen arjen anarkisti, Kuopion kaupunginhallituksen jäsen, lähidemokratiaintoilija ja vapauden suuri rakastaja
Jaa kirjoitus:
Categories
Arkistot
Instagram