“Kyllä on tärkeää, että ihminen on ihmiselle ihminen”
“Ei, kyllä ihminen on ihmiselle susi”
Eli tarina yhdestä kohtaamisesta.
Aloittaessani opiskelua Jyväskylän yliopistossa vuonna 2002 minulle aukeni aivan uusi maailma. Kouvolan betonilähiöstä selvinneenä olin raivannut tieni Suomen Ateenaksikin kutsuttuun Jyväskylään, jossa viisaus asui Vakiopaineessa ja filosofiaa hengitettiin joka solulla.
Noilta ajoilta mieleeni jäi yksi kohtaaminen, jota seurasin sivusta iltajunassa.
Käytävän toisella puolella istui yksi yliopistomme yhteiskuntatieteiden professoreista. Pieksämäellä junaan tuli mukaan elämää nähnyt nainen, joka alkoi kertomaan professorille elämäntarinaansa.
Kuuntelin sivusta, kun naisen tarina poukkoili rankasta lapsuudesta, väkivaltaisen suhteen kautta nousseisiin päihdeongelmiin, joiden kanssa nainen kamppaili edelleen. Professori kuunteli pitkää ja poukkoilevaa, rankkaa ja surullistakin tarinaa hiljaa, välillä hymähdellen.
Hänen päättäessä tarinaansa pysäkin lähestyessä, nainen kiitti professoria kuuntelemisesta “Kiitos sinulle ymmärryksestäsi. Kyllä se niin on, että ihminen on ihmiselle ihminen”.
Tähän professori vastasi “Ei. Kyllä se niin on, että ihminen on ihmiselle susi”.
Tämän kohtaamisen muistan ikuisesti. Silloin sulloin sydämeeni, että minä haluan olla ihmiselle ihminen. Välittää ja ainakin yrittää ymmärtää. Olla tuomitsematta ilman painavaa syytä. Auttaa ja tukea, jos vain osaan.
Samalla lailla haluan toivottaa tulevaisuuden tekijälle, mahdollisuuksien maan ideanikkarille ja loistavalle Elina Lepomäelle voimia yksityiselämän myllerryksissä. Onneksi me kokoomuksessa olemme perhearvojen puolella ja varmasti jokainen sydämen sivistyksen omaava arvostaa kuuhun ja takaisin rohkeutta olla läsnä muuttuvassa elämäntilanteessa.
Rohkeutta on osata sanoa ei silloin, kun sen aika on. Kova muija tuo Elina ????
Ollaan ihmisiä toisillemme
“Kyllä on tärkeää, että ihminen on ihmiselle ihminen”
“Ei, kyllä ihminen on ihmiselle susi”
Eli tarina yhdestä kohtaamisesta.
Aloittaessani opiskelua Jyväskylän yliopistossa vuonna 2002 minulle aukeni aivan uusi maailma. Kouvolan betonilähiöstä selvinneenä olin raivannut tieni Suomen Ateenaksikin kutsuttuun Jyväskylään, jossa viisaus asui Vakiopaineessa ja filosofiaa hengitettiin joka solulla.
Noilta ajoilta mieleeni jäi yksi kohtaaminen, jota seurasin sivusta iltajunassa.
Käytävän toisella puolella istui yksi yliopistomme yhteiskuntatieteiden professoreista. Pieksämäellä junaan tuli mukaan elämää nähnyt nainen, joka alkoi kertomaan professorille elämäntarinaansa.
Kuuntelin sivusta, kun naisen tarina poukkoili rankasta lapsuudesta, väkivaltaisen suhteen kautta nousseisiin päihdeongelmiin, joiden kanssa nainen kamppaili edelleen. Professori kuunteli pitkää ja poukkoilevaa, rankkaa ja surullistakin tarinaa hiljaa, välillä hymähdellen.
Hänen päättäessä tarinaansa pysäkin lähestyessä, nainen kiitti professoria kuuntelemisesta “Kiitos sinulle ymmärryksestäsi. Kyllä se niin on, että ihminen on ihmiselle ihminen”.
Tähän professori vastasi “Ei. Kyllä se niin on, että ihminen on ihmiselle susi”.
Tämän kohtaamisen muistan ikuisesti. Silloin sulloin sydämeeni, että minä haluan olla ihmiselle ihminen. Välittää ja ainakin yrittää ymmärtää. Olla tuomitsematta ilman painavaa syytä. Auttaa ja tukea, jos vain osaan.
Samalla lailla haluan toivottaa tulevaisuuden tekijälle, mahdollisuuksien maan ideanikkarille ja loistavalle Elina Lepomäelle voimia yksityiselämän myllerryksissä. Onneksi me kokoomuksessa olemme perhearvojen puolella ja varmasti jokainen sydämen sivistyksen omaava arvostaa kuuhun ja takaisin rohkeutta olla läsnä muuttuvassa elämäntilanteessa.
Rohkeutta on osata sanoa ei silloin, kun sen aika on. Kova muija tuo Elina ????
Jaa kirjoitus:
Categories
Arkistot
Instagram
eskelinenmiia
Arjen seikkailija, ajatusten tonava, YTM, äiti, aviopuoliso, wannabe-urheilija ja yhteiskunta-aktivisti #miiaef #vaikuttamisenuusiaika