Kuopion kaupunginhallituksessa päätimme eilen pienentää kaupungin tulosta ja panostaa oppimiseen. Kaupunginhallitus päätti esittää 2,2mEUR kasvun ja oppimisen palvelualueelle. Kun koronatuet lasketaan mukaan, on lautakunnalla käyttötalousarvioonsa jopa enemmän rahaa, kun mitä lautakunta sanoi tarvitsevansa kattaakseen lakisääteiset kulut. Nyt on myös näytön paikka.
Niukkuudessa on paha panostaa muutokseen
“Olen pettynyt, ettei Kokoomus ole enää vastuullinen talouspuolue” ehtivät jo nopeimmat leukailla kun eilisen kokouksen tieto levisi. Olimme kokoomusryhmämme kanssa tiukasti kannassa – liian monta vuotta olemme tehneet sivistyksen puolella kompromisseja. Kasvun ja oppimisen palvelualue saa 16mEUR enemmän kuin edellisen vuoden budjetissa. Summa on päätähuimaava! Me maksamme jatkuvasti seinistä, ja jos meistä päättäjistä ei ole tekemään lehmänkauppoja parempaa kouluverkostossa, on tässä tulos.
Se, että me rakennamme uusia, hienoja kouluja 20 oppilaalle lisää kustannuksia kohtuuttomasti. Tämä on kylmästi sanottu jokaista oppilasta kohtaan, jotka koulua käyvät ja vanhemmille, mutta myös valitettava taloudellinen realiteetti, jossa elämme. Toivotaan kasvua, yrityksiä ja elinvoimaa kyliin ja opettajia näihin pieniinkin kouluihin myös tulevaisuudessa.
Koska suomalaisten lasten ja nuorten tilanne on hälyttävä niin mielenterveyspalveluiden näkökulmasta kuin oppimistuloksien laskun näkökulmasta, on asialle tehtävä jotain. Se, että me säästämme lasten ja nuorten tulevaisuuden nimissä ja panostamme seiniin ei ole minun kokoomukseni arvojen mukaista. Päinvastoin näen, että nyt on näytön paikka – kun ei tarvitse tarpoa niukkuudessa, pitäisi olla varaa myös miettiä niitä toimintatapojen muutoksia, jotka ovat pakollisia.
Ja meidän päättäjien on oltava valmiita tekemään kauaskantoisia päätöksiä, joiden avulla jatkuva kasvu ja kurjistuminen eivät menisi enää käsi kädessä oppimisen arjessa. Nyt on päättäjänä sellainen olo, että rahaa laitetaan vuosi vuoden jälkeen enemmän, mutta niitä operatiivisen tason haasteita vaan tulee lisää. Jotain täytyy olla fundamentalistisesti vialla. (Ja tämä on aivan oman bloginsa aihe)
Nyt on se hetki, kun ei tarvitse roikkua aivan kuilun partaalle – rahoitusmielessä. Mutta raha ei tätä rakenteellista ongelmaamme ratkaise, vaan pureutuminen haasteiden ytimeen. Nyt on hetki, kun katsotaan auttaako budjettilisäys haasteisiin. Jos ei tällä päästä edes alkuun, olemme pulassa. Kasvu ja oppiminen on hyvinvointivaltiomme ydintoimintoja, joita tulee suojella viimeiseen saakka. Mutta resurssit on jaettava oikein ja koulutuksen aatteellinen uudistaminen on loputtava.
Hankkeiden seurantaan panostettava
Talousarvioon lisättiin myös kirjaus digitalisaation vaikuttavuusarvioinneista ja hankkeiden seurannasta.
Kasvun ja oppimisen toimialaa on kehitetty hankkeilla jo pitkään – tämä on maan tapa. Haasteena on kuitenkin se, että hankkeiden lisärahoitusta ei mietitä ennen hankkeen alkua ja pahimmillaan digihankkeet lisäävät käyttötalousarvion painetta.
Jos kunta hankkii ohjelmiston, jonka tarkoituksena on säästää opettajien aikaa, on myös seurattava ohjelmiston vaikuttavuutta. Jos opettajilla tai rehtoreilla on olo, että ohjelmisto lisää kirjaamispainetta tai käyttöönotto on vajavainen – ei ohjelmistosta ole mitään hyötyä vana päinvastoin kulu on tupla. Sekä opettajien työn tehokkuus kärsii JA olemme hankkineet uuden ohjelmiston, jonka käytöstä maksamme. Tämän seurauksena pian opettajat eivät käytä ohjelmistoa, koska kukaan ei ehdi, tai osaa, sitä käyttää.
Siksi digiloikka onkin nähtävä ennemminkin evoluutiona kuin revoluutiona, kuten joku minua viisaampi on sanonut. Samaan syssyyn onkin todettava, että joka ikinen digitarve täyttyy markkinaehtoisten toimijoiden salkuista ja jos ei, sellainen saadaan pienellä tviikkauksella hankittua.
Joka ikinen sentti, jonka kunta käyttää oman ohjelmiston tekemiseen tulisi käyttää näiden hankkeiden sijaan opettajien tutorointiin ja ohjelmistojen oikeaoppiseen sekä tehokkaaseen käyttöön. Niin voidaan tehdä vaikuttavaa digiloikkaa.
Oppimisen aika
Kuopion kaupunginhallituksessa päätimme eilen pienentää kaupungin tulosta ja panostaa oppimiseen. Kaupunginhallitus päätti esittää 2,2mEUR kasvun ja oppimisen palvelualueelle. Kun koronatuet lasketaan mukaan, on lautakunnalla käyttötalousarvioonsa jopa enemmän rahaa, kun mitä lautakunta sanoi tarvitsevansa kattaakseen lakisääteiset kulut. Nyt on myös näytön paikka.
Niukkuudessa on paha panostaa muutokseen
“Olen pettynyt, ettei Kokoomus ole enää vastuullinen talouspuolue” ehtivät jo nopeimmat leukailla kun eilisen kokouksen tieto levisi. Olimme kokoomusryhmämme kanssa tiukasti kannassa – liian monta vuotta olemme tehneet sivistyksen puolella kompromisseja. Kasvun ja oppimisen palvelualue saa 16mEUR enemmän kuin edellisen vuoden budjetissa. Summa on päätähuimaava! Me maksamme jatkuvasti seinistä, ja jos meistä päättäjistä ei ole tekemään lehmänkauppoja parempaa kouluverkostossa, on tässä tulos.
Se, että me rakennamme uusia, hienoja kouluja 20 oppilaalle lisää kustannuksia kohtuuttomasti. Tämä on kylmästi sanottu jokaista oppilasta kohtaan, jotka koulua käyvät ja vanhemmille, mutta myös valitettava taloudellinen realiteetti, jossa elämme. Toivotaan kasvua, yrityksiä ja elinvoimaa kyliin ja opettajia näihin pieniinkin kouluihin myös tulevaisuudessa.
Koska suomalaisten lasten ja nuorten tilanne on hälyttävä niin mielenterveyspalveluiden näkökulmasta kuin oppimistuloksien laskun näkökulmasta, on asialle tehtävä jotain. Se, että me säästämme lasten ja nuorten tulevaisuuden nimissä ja panostamme seiniin ei ole minun kokoomukseni arvojen mukaista. Päinvastoin näen, että nyt on näytön paikka – kun ei tarvitse tarpoa niukkuudessa, pitäisi olla varaa myös miettiä niitä toimintatapojen muutoksia, jotka ovat pakollisia.
Ja meidän päättäjien on oltava valmiita tekemään kauaskantoisia päätöksiä, joiden avulla jatkuva kasvu ja kurjistuminen eivät menisi enää käsi kädessä oppimisen arjessa. Nyt on päättäjänä sellainen olo, että rahaa laitetaan vuosi vuoden jälkeen enemmän, mutta niitä operatiivisen tason haasteita vaan tulee lisää. Jotain täytyy olla fundamentalistisesti vialla. (Ja tämä on aivan oman bloginsa aihe)
Nyt on se hetki, kun ei tarvitse roikkua aivan kuilun partaalle – rahoitusmielessä. Mutta raha ei tätä rakenteellista ongelmaamme ratkaise, vaan pureutuminen haasteiden ytimeen. Nyt on hetki, kun katsotaan auttaako budjettilisäys haasteisiin. Jos ei tällä päästä edes alkuun, olemme pulassa. Kasvu ja oppiminen on hyvinvointivaltiomme ydintoimintoja, joita tulee suojella viimeiseen saakka. Mutta resurssit on jaettava oikein ja koulutuksen aatteellinen uudistaminen on loputtava.
Hankkeiden seurantaan panostettava
Talousarvioon lisättiin myös kirjaus digitalisaation vaikuttavuusarvioinneista ja hankkeiden seurannasta.
Kasvun ja oppimisen toimialaa on kehitetty hankkeilla jo pitkään – tämä on maan tapa. Haasteena on kuitenkin se, että hankkeiden lisärahoitusta ei mietitä ennen hankkeen alkua ja pahimmillaan digihankkeet lisäävät käyttötalousarvion painetta.
Jos kunta hankkii ohjelmiston, jonka tarkoituksena on säästää opettajien aikaa, on myös seurattava ohjelmiston vaikuttavuutta. Jos opettajilla tai rehtoreilla on olo, että ohjelmisto lisää kirjaamispainetta tai käyttöönotto on vajavainen – ei ohjelmistosta ole mitään hyötyä vana päinvastoin kulu on tupla. Sekä opettajien työn tehokkuus kärsii JA olemme hankkineet uuden ohjelmiston, jonka käytöstä maksamme. Tämän seurauksena pian opettajat eivät käytä ohjelmistoa, koska kukaan ei ehdi, tai osaa, sitä käyttää.
Siksi digiloikka onkin nähtävä ennemminkin evoluutiona kuin revoluutiona, kuten joku minua viisaampi on sanonut. Samaan syssyyn onkin todettava, että joka ikinen digitarve täyttyy markkinaehtoisten toimijoiden salkuista ja jos ei, sellainen saadaan pienellä tviikkauksella hankittua.
Joka ikinen sentti, jonka kunta käyttää oman ohjelmiston tekemiseen tulisi käyttää näiden hankkeiden sijaan opettajien tutorointiin ja ohjelmistojen oikeaoppiseen sekä tehokkaaseen käyttöön. Niin voidaan tehdä vaikuttavaa digiloikkaa.
Sivistyksen puolella,
Miia
Jaa kirjoitus:
Categories
Arkistot
Instagram