• Home
  • Tietoturvasta ja geopolitiikasta
SCRUM-kunta

Tietoturvasta ja geopolitiikasta

Hetkessä, jossa geopolitiikka on taas hieman turhankin kouriintuntuvaa, ajattelin nostaa esille ajatuksia kyberturvallisuudesta, lähinnä tietoturvasta, ja pohtia sen vaikutusta maailmanpolitiikkaan ja markkinaan tällä hetkellä. Kirjoitan tekstin ei-ammattilaisena, pohdinnantapaisena.

Kuten jo Francis Bacon totesi aikanaan, tieto on valtaa. Ja nykyään tieto, jolla on eniten vaikutusta ja vaikuttavuutta on se data, jota meistä kertyy erinäisten digitaalisten palveluiden käytöstä, erilaisista henkilörekistereistä sekä tietenkin ihan kännykämme kautta mm. tuhansien kuvien kautta. Dataa on kaikkialla ja vain harva meistä ymmärtää millaista tietoa meistä kerrytetään sekä miten sitä käsitellään.

Ja koska tieto on valtaa, on data sekä tietoturvapolitiikka mitä suurimmassa osassa nykyajan geopolitiikkaa. Olen jotenkin ajatellut, että ikäänkuin jaamme maailmaa tietoturvaregiimeihin. Pelkään, että Eurooppa on taantuva markkina, mitä tulee digitaaliseen tietoon sekä sen käsittelyyn. Kilpailu maailman tietoherruudesta on käynnissä ja on oltava kuitenkin varovainen, ettemme säätele itseämme hengiltä.

Eurooppalainen tietoteknologian sisämarkkina?

Kiinassa on oma tietoteknologian regiiminsä. Kiinalaiset melkeinpä omistavat Afrikan verkon. Venäjällä on oma regiiminsä ja USA:lla puolestaan oma ekosysteeminsä – kaikissa enemmän tai vähemmän omat sääntelynsä. samaan pyrkii Eurooppakin nyt.

Viimeisimmän kuohunnan aiheutti Schrems II -tuomio, jossa vahvistettiin henkilötietojen säilytystä EU/ETA-alueella.

Viime viikolla luimme uutisen, että osana vahvaa eurooppalaista kyberturvallisuustyötä, on Euroopan tietosuojaviranomainen todennut Googlen analytiikan käytön verkkosivuilla tietosuojalainsäädännön vastaiseksi . Tämä tarkoittaa äärimmillään sitä, että jokaisen suomalaisen julkisen organisaation kaikki Google-yhteydet on katkaistava, olipa kyse Chromebookien käytöstä tai kunnan nettisivujen analytiikan käsittelystä. Nyt on käsittelyssä Google, mutta lienee vain ajan kysymys, milloin muiden tietoteknologiajättien vuoro tulee.

Ensimmäinen tuulahdus tästä globaalista epätasapainosta oli kun saimme käyttöömme EU-tasoisen GDPR-sääntelyn. Tuolloin esimerkiksi moni jenkkisivusto esti pääsyn Euroopasta, sillä palvelut eivät voineet taata GDPR:n mukaista käyttöä ja sanktiot olivat kovat.

Uudistus oli varmasti tarpeellinen, mutta onko meillä varmasti oikea suunta? Onko Euroopalla varaa kääntyä sisäänpäin ja vaikeuttaa yritystoimintaa? Olisiko olemassa joku parempi tapa suunnata nykykuluttajan oikeudet ja turvallisuus virtuaalimaailmassa?

Onko EU oikea yksikkö?

Mihin tällä pyrin? Suljemmeko Euroopan pieneksi sisämarkkinaksi? Miten kyberpolitiikan tulisi noudatella geopolitiikan valta-asetelmia? Tuleeko tässäkin tehdä valinta siitä, olemmeko suomalaisia (kaikki tiedot Suomeen), eurooppalaisia (kaikki tiedot Eurooppaan) vai tuleeko miettiä, miten haluamme markkinamme suunnata? Tuleeko tehdä puolustuspoliittisiin linjauksiin liitännäisiä tietoturvapoliittisia sopimuksia valtioittain?

Voiko EU olla meidän tietoturvamme kannalta toimivin yksikkö? Niin kauan, kun EU:lla ei ole omia sotavoimia tai Lissabonin sopimuksen artiklan 47.2 vahvempaa tulkintaa, voimmeko luottaa Eurooppaan kyberturvallisuutemme yksikkönä?

Eurooppa osoitti hyvää yhteistyökykyä Venäjän viimeisimpiin ukaaseihin vastatessaan. Kuitenkin EU on valitettavan usein hakoteilla – arvoyhteisö, joka ei meinaa pystyä seisomaan arvojensa takana. Ja kyllähän se turvallisuuspolitiikka kokonaisuudessaan mietityttää. Näin Euroopan rakastajaakin.

Kun Eurooppa vapisee muuttuvassa geopoliittisessa ilmapiirissä huomaan pohtivani sitä, onko Eurooppa tarpeeksi kiehtova, kilpailukykyinen ja kunnianhimoinen maailmanpolitiikan näkökulmasta. Eurooppalaiset arvot ovat äärimmäisen arvokkaita, kunniakkaita ja arvostavalle ihmisyydelle välttämättömiä. Arvojohtajuus vaatii nyt enemmän vaivannäköä kuin pitkään, pitkään aikaan.

Kiinnostaako Euroopan markkina tarpeeksi nykyiselle sääntelylle?

Meta on uhannut jättää Euroopan markkinan, sillä tietoturva sekä henkilötietojen käsittely alkaa olla mahdotonta ja tiedon keskittäminen Eurooppaan aiheuttaa merkittäviä haasteita tietojen arkkitehtuurille – jos nyt olen tilanteen oikein tulkinnut.

Mietityttää, miten 447 miljoonan ihmisen todella tiukastoo säädelty markkina vaikuttaa 2,5 miljardin ihmisen kuukausittain käyttämän palvelun kehittämiseen. Kyseessä on laskennallisesti noin 17% palvelun Facebookin käyttäjistä, jos kaikki eurooppalaiset olisivat kuukausittain kirjautuneina asiakkaina. Ja luotammeko siihen, että Eurooppa on kiinnostava, kasvava markkina samoin kuin vaikka räjähdysmäisesti kasvava Afrikka, joka on aloittanut dataverkostonsa rakentamisen moderneimmista ratkaisuista, kiinalaisella rahalla ja ihmisoikeuksista viis veisaamatta. On todella mielenkiintoista nähdä, miten markkinat tähän regulaation maailmaan suhtautuvat ja mihin kehitys kehittyy. Onko maailmankansalaisuus tulossa tiensä päähän? Voittaako protektionismi lopulta kuitenkin?

Jos Eurooppa ei ole mielenkiintoinen markkinoille, ei meillä ole tulevaisuutta. Minua mietityttää Euroopan tilanne markkinanäkökulmasta – jos me hankaloitamme tarpeettoman paljon globaalien toimijoiden toimimista sisämarkkinallamme, onko Eurooppa kiinnostava toimintaympäristö? Tuleeko meille myös oma Facebook ja Whatsapp, kuten Kiinaan, Venäjälle ja muille kiinnostaville, suljetuille markkinoille?

Mitä herkempää tietoa käsitellään, sitä tarkempi siitä on oltava. Meillä jokaisella on jakamaton oikeus yksityisyyteen ja mahdollisuuteen”tulla unohdetuiksi”. Tarkoitukseni ei ole tällä kirjoituksella missään nimessä väheksyä tietoturvan merkitystä millään tasolla, vaan ennemminkin mietin yhteyttä yleiseen turvallisuuspolitiikkaan. Siinä missä yritysten tulee miettiä tietoturvaa osana jokapäiväisiä prosessejaan, on Suomen (ehkäpä vielä ennenkaikkea) osana EU:ta mietittävä mitä kokonaisuutta tietoturvapolitiikkamme palvelee.

Koska tietoturvalinjaukset ovat osa kansainvälistä liittoumaa. Ja vaikuttavat ihan tavalliseen arkeen vaikkapa meillä suomalaisilla kouluilla. Ja tästä syystä on tärkeää miettiä tarkkaan aina sitä, miten rakennamme siltoja emmekä muureja.

Taas vähän ajatukset solmussa,

MIia

Kirjoittaja on kokoomuslainen arjen anarkisti, Kuopion kaupunginhallituksen sekä Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin hallituksen jäsen, aluevaltuutettu, lähidemokratiaintoilija ja vapauden suuri rakastaja

Jaa kirjoitus:

leave a comment