Keskiviikkona oli yksi merkittävä kohtaaminen yläasteelle siirtyvän nuoren miehen kanssa torilla ❤️
Sain jokunen aika takaperin kuulla vaikuttamisesta kiinnostuneesta nuoresta miehestä, joka kaipaisi lisätietoa nuorten vaikuttamismahdollisuuksista Kuopiossa, jotta hän löytäisi hieman omanhenkistä seuraa. Ja sehän kuulosti ihan treffeille! Pyysin tapaamiseen mukaan Vasemmistoliiton valtuutetun Laura Meriluodon, jotta saaisimme tapaamiseen näkökulmaa laajasti, eikä vain yhden puolueen yhdeltä edustajalta. Tapaamista valmistellessani tutustuin hieman syvemmin aiheeseen, joka on meille kaikille tärkeä ja syytä nostaa framille – nimittäin nuorten vaikuttamismahdollisuudet.
Aikuisten rakentama nuorten maailma?
Me poliitikot tykkäämme puhua paljon tulevaisuudesta – siitä miten me sen näemme ja mitä siellä meidän mielestämme pitäisi olla. Ehkä joskus jopa unohdamme, ettemme ole enää nuoria ja katsantakantamme saattaa olla, noh, vanhentunut. Huomaan syvällä 37-vuotiaan rintaäänellä puhuvani kokemuksella ja haikailevani nostalgisesti aikoja, jolloin kaikki oli paremmin. Ja peilaan omien lasteni tekemisiä siihen, miten asiat olivat kun MINÄ olin nuori. Mutta maailmahan on muuttunut hurjaa tahtia. Enhän minä aina edes tajua mitä lapseni puhuvat – vasta eilen tajusin, mitä tarkoittaa “rektaaminen”.
Tästä ajatusharhasta tuli hyvä muistutus viime viikonloppuna, kun keskustelin ensimmäistä kertaa äänestämään pääsevän nuoren naisen kanssa. Hän oli hämillään vaalikonekysymyksistä – mikään ei koskettanut nuoria, kysymykset olivat vaikeita eikä arvoja suoraan oikein kyselty. Erikseen on toki Nuorten vaalikone (kiitos Allianssille siitä), mutta muutoin nuorten asiat on eristetty pois koneista. Vaalikoneistahan olisi arvokasta saada palautetta vaikkapa liittyen nuorten tulevaisuuden visioihin ja siihen, mikä on oikeasti tärkeää. Sen sijaa, että kysyttäisiin joko tai, pitäisi kysyä enemmän vaikkapa tärkeysjärjestyksiä?
Meidän tulee olla kiinnostuneita siitä, miten nuoret näkevät huomisen ja tulevaisuuden. Me emme rakenna tulevaisuutta itsellemme, vaan lapsillemme. Siksi nuoren näkökulmalla on kaikki merkitys.
Eikä riitä se, ettei välttämättä löydä oikeaa ehdokasta, mutta edes oikea puolue olisi hyvä löytää. Miten valita itselle oikea puolue, kun kouluistakin on politiikka suljettu isoilta osin pois? Arvot ovat ytimessä, mutta miten löytää ne oleelliset erot? Päästä kiinni ARVOKARTTAAN? Niitä ei tällä kertaa vaalikoneissa ollut.
Vastuu osallistamisesta on meillä kaikilla
Olen edelleen sitä mieltä, etten olisi suorilta antamassa äänioikeutta alle 18 -vuotiaille, sillä he ovat vielä alaikäisiä. Mutta jos muutosta päätettäisiin lähteä tekemään, olisivat kuntavaali siihen oiva alusta. Kuitenkin tärkeämpää, kuin miettiä lakimuutoksen kautta tapahtuvaa muutosta, olisi mielestäni tärkeää miettiä sitä miten voimme parhaiten osallistaa nuoria päätöksentekoon – opettaa valistuneita ja yhteisönsä kehittämisestä kiinnostuneita vaikuttajia. Aktiivisia yksilöitä, jotka luottavat omaan tekemiseensä ja vaikuttamismahdollisuuksiinsa – myös ja erityisesti vaalien välillä.
Kuopiossa on tehty selvitys nuorten osallistamisesta vuonna 2019 ja siinä on nostettu esille hyviä käytänteitä liityen osallistamiseen sekä nuoten äänen kuulumiseen. Jotta nämä toimenpiteet jäisivät elämään, on meillä kaikilla vastuu siitä, että olemme vastaanottavaisia ja innostavia kuulemaan nuorten mielipide. Nuorisovaltuutetuilla on paikkoja lautakunnissa ja sitä kautta hyviä vaikuttamisen mahdollisuuksia. Mutta miten innostaa nuoria lähtemään mukaaan?
Netistä löytyy hyvin kootusti tietoa nuorten vaikuttamismahdollisuuksista sivustolta www.po1nt.fi , jota ylläpitävät yhdeksän savolaisen kunnan nuorisotyöntekijät. Se ei kuitenkaan riitä – vastuu innostamisesta ja mukaan kannustamisesta on meillä kaikilla. Sillä emme voi kuvitella tulevaisuutta ilman nuorten ääntä.
Aiheesta pidin pienen puheen myös Brysselissä käydessäni, puheen voit kuunnella tästä .
Kokemuksen syvä rintaääni tarvisee nuorta intoa kuuluakseen.
Aurinkoa,
Miia Eskelinen-Fingerroos
Kirjoittaja on kokoomuslainen arjen anarkisti, Kuopion kaupunginhallituksen jäsen, lähidemokratiaintoilija ja vapauden suuri rakastaja.
Tulevaisuus on teidän
Keskiviikkona oli yksi merkittävä kohtaaminen yläasteelle siirtyvän nuoren miehen kanssa torilla ❤️
Sain jokunen aika takaperin kuulla vaikuttamisesta kiinnostuneesta nuoresta miehestä, joka kaipaisi lisätietoa nuorten vaikuttamismahdollisuuksista Kuopiossa, jotta hän löytäisi hieman omanhenkistä seuraa. Ja sehän kuulosti ihan treffeille! Pyysin tapaamiseen mukaan Vasemmistoliiton valtuutetun Laura Meriluodon, jotta saaisimme tapaamiseen näkökulmaa laajasti, eikä vain yhden puolueen yhdeltä edustajalta.
Tapaamista valmistellessani tutustuin hieman syvemmin aiheeseen, joka on meille kaikille tärkeä ja syytä nostaa framille – nimittäin nuorten vaikuttamismahdollisuudet.
Aikuisten rakentama nuorten maailma?
Me poliitikot tykkäämme puhua paljon tulevaisuudesta – siitä miten me sen näemme ja mitä siellä meidän mielestämme pitäisi olla. Ehkä joskus jopa unohdamme, ettemme ole enää nuoria ja katsantakantamme saattaa olla, noh, vanhentunut. Huomaan syvällä 37-vuotiaan rintaäänellä puhuvani kokemuksella ja haikailevani nostalgisesti aikoja, jolloin kaikki oli paremmin. Ja peilaan omien lasteni tekemisiä siihen, miten asiat olivat kun MINÄ olin nuori. Mutta maailmahan on muuttunut hurjaa tahtia. Enhän minä aina edes tajua mitä lapseni puhuvat – vasta eilen tajusin, mitä tarkoittaa “rektaaminen”.
Tästä ajatusharhasta tuli hyvä muistutus viime viikonloppuna, kun keskustelin ensimmäistä kertaa äänestämään pääsevän nuoren naisen kanssa. Hän oli hämillään vaalikonekysymyksistä – mikään ei koskettanut nuoria, kysymykset olivat vaikeita eikä arvoja suoraan oikein kyselty. Erikseen on toki Nuorten vaalikone (kiitos Allianssille siitä), mutta muutoin nuorten asiat on eristetty pois koneista. Vaalikoneistahan olisi arvokasta saada palautetta vaikkapa liittyen nuorten tulevaisuuden visioihin ja siihen, mikä on oikeasti tärkeää. Sen sijaa, että kysyttäisiin joko tai, pitäisi kysyä enemmän vaikkapa tärkeysjärjestyksiä?
Meidän tulee olla kiinnostuneita siitä, miten nuoret näkevät huomisen ja tulevaisuuden. Me emme rakenna tulevaisuutta itsellemme, vaan lapsillemme. Siksi nuoren näkökulmalla on kaikki merkitys.
Eikä riitä se, ettei välttämättä löydä oikeaa ehdokasta, mutta edes oikea puolue olisi hyvä löytää. Miten valita itselle oikea puolue, kun kouluistakin on politiikka suljettu isoilta osin pois? Arvot ovat ytimessä, mutta miten löytää ne oleelliset erot? Päästä kiinni ARVOKARTTAAN? Niitä ei tällä kertaa vaalikoneissa ollut.
Vastuu osallistamisesta on meillä kaikilla
Olen edelleen sitä mieltä, etten olisi suorilta antamassa äänioikeutta alle 18 -vuotiaille, sillä he ovat vielä alaikäisiä. Mutta jos muutosta päätettäisiin lähteä tekemään, olisivat kuntavaali siihen oiva alusta. Kuitenkin tärkeämpää, kuin miettiä lakimuutoksen kautta tapahtuvaa muutosta, olisi mielestäni tärkeää miettiä sitä miten voimme parhaiten osallistaa nuoria päätöksentekoon – opettaa valistuneita ja yhteisönsä kehittämisestä kiinnostuneita vaikuttajia. Aktiivisia yksilöitä, jotka luottavat omaan tekemiseensä ja vaikuttamismahdollisuuksiinsa – myös ja erityisesti vaalien välillä.
Kuopiossa on tehty selvitys nuorten osallistamisesta vuonna 2019 ja siinä on nostettu esille hyviä käytänteitä liityen osallistamiseen sekä nuoten äänen kuulumiseen. Jotta nämä toimenpiteet jäisivät elämään, on meillä kaikilla vastuu siitä, että olemme vastaanottavaisia ja innostavia kuulemaan nuorten mielipide. Nuorisovaltuutetuilla on paikkoja lautakunnissa ja sitä kautta hyviä vaikuttamisen mahdollisuuksia. Mutta miten innostaa nuoria lähtemään mukaaan?
Netistä löytyy hyvin kootusti tietoa nuorten vaikuttamismahdollisuuksista sivustolta www.po1nt.fi , jota ylläpitävät yhdeksän savolaisen kunnan nuorisotyöntekijät. Se ei kuitenkaan riitä – vastuu innostamisesta ja mukaan kannustamisesta on meillä kaikilla. Sillä emme voi kuvitella tulevaisuutta ilman nuorten ääntä.
Aiheesta pidin pienen puheen myös Brysselissä käydessäni, puheen voit kuunnella tästä .
Kokemuksen syvä rintaääni tarvisee nuorta intoa kuuluakseen.
Aurinkoa,
Miia Eskelinen-Fingerroos
Kirjoittaja on kokoomuslainen arjen anarkisti, Kuopion kaupunginhallituksen jäsen, lähidemokratiaintoilija ja vapauden suuri rakastaja.
Jaa kirjoitus:
Categories
Arkistot
Instagram