Meillä on anoppi avopuolisonsa kanssa kylässä. Eilen tuli keskustelua siitä, miten “ennen kaikki oli paremmin”. Vaikka väite ei pidäkään paikkaansa, on moni asia muuttunut ja suunta on huolestuttava. Siinä, missä minä menin pienenä tyttönä yksin junalla pitkiäkin matkoja, nykyään mietityttää laittaa lasta yksin bussilla keskustaan. Turha ja liioiteltu huoli, mutta jostainhan se kumpuaa.
Huumeiden käytön lisääntyminen huolena
Kuopion keskustassa kävellessä ei voi välttyä huomaamasta, miten päihteiden käytön lisääntymine näkyy ydinkeskustamme katukuvassa. Vasta muutama päivä sitten luimme myös lehdestä siitä, miten amfetamiinin käyttö on lisääntynyt Kuopiossa. Ja tämä laittaa äiti-ihmisen miettiimään sitä Kuopiota, jota olen itsekin rakentamassa – valtuutettuna tai muussa elämäni roolissa.
Korona-aika on myös heikentänyt yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevien asemaa. Yksinäisyys on lisääntynyt ja varsinkin nuorten pahoinvoinnin lisääntyminen, yhdessä raa’istuvan väkivallan kanssa, huolestuttaa. Miten voimme edistää yhteistä hyvinvointia, mikäli epävakaassa asemassa olevia yhteisömme jäseniä tuupataan aliresurssoidulla palveluntarjonnalla vielä lähemmän reunaa, siihen pisteeseen josta vaaditaan liikaa voimia jaksaa?
Sisäministeriöstä kuuluvat uutiset siitä, että poliisien jo nyt alimitoitettuja resursseja oltaisiin vähentämässä, ovat äärimmäisen huolestuttavia. Melkeinpä käsittämättömiä.
Kunta mahdollistajana
“Mahdollistetaan enemmän kuin rajoitetaan” on fraasi, jota olen käyttänyt paljon – ja tulen käyttämään myös tulevaisuudessa. Kunnan, kuten valtionkin, perustehtävä on tukea heitä yhteiskuntamme jäseniä, jotka eivät itse kykene seisomaan omilla jaloillaan – ennaltaehkäistä, tukea ja auttaa. Ja taas toisaalta mahdollistaa kasvu, eteenpäin meneminen ja tekeminen heille, jotka jaksavat ja haluavat lentää.
Tästä syystä kannatan ajatusta, että kunta tarjoaa palveluita erityisesti juuri heille, joita elämä ei ole kohdellut silkkihansikkain. Ennaltaehkäisevät päihdepalvelut, mielenterveyden palvelut, riittävä resursointi koulussa. Turvallinen aikuinen jokaiselle lapselle.
Ennaltaehkäisy on paras turvallisuusteko
Korona on asettanut meidän uudenlaisten haasteiden eteen. Ennennäkemätön yksinäisyys vaivaa mitä nuorempia lapsia. Aikuisia painaa stressi ja epävarmuus huomisesta yhä useammassa perheessä – Melkein tekisi mieleni kirjoittaa, että jaksetaan vielä, mutta se fraasi taitaa olla jo hieman loppuun kaluttu.
Kuopion kaupunki on saanut ennennäkemättömän korona-tuen Suomen valtiolta ja nyt on meidän tehtävämme varmistaa, että tämä tuki menee oikeisiin kohteisiin – opetuksen resursointiin, mielenterveyspalveluihin, ennaltaehkäisevään perhetyöhön. Myöskään niitä ikääntyviä ihmisiä, joka ovat olleet pitkään eristyksissä, ei saa unohtaa.
Kunnalla on tässä oma, tärkeä osansa. Muistetaan kuitenkin, että tervehdimme naapuria, hymyilemme vastaantulijalle, tarjoamme apua kun joku sitä tarvitsee. Sillä jokainen meistä voi myös vaikuttaa siihen toisen parempaan arkeen.
Turvallisempaa huomista ❤️
Miia Eskelinen-Fingerroos
Kirjoittaja on kokoomuslainen arjen anarkisti, Kuopion kaupunginhallituksen jäsen, lähidemokratiaintoilija ja vapauden suuri rakastaja
Turvallisempaa huomenta
Meillä on anoppi avopuolisonsa kanssa kylässä. Eilen tuli keskustelua siitä, miten “ennen kaikki oli paremmin”. Vaikka väite ei pidäkään paikkaansa, on moni asia muuttunut ja suunta on huolestuttava. Siinä, missä minä menin pienenä tyttönä yksin junalla pitkiäkin matkoja, nykyään mietityttää laittaa lasta yksin bussilla keskustaan. Turha ja liioiteltu huoli, mutta jostainhan se kumpuaa.
Huumeiden käytön lisääntyminen huolena
Kuopion keskustassa kävellessä ei voi välttyä huomaamasta, miten päihteiden käytön lisääntymine näkyy ydinkeskustamme katukuvassa. Vasta muutama päivä sitten luimme myös lehdestä siitä, miten amfetamiinin käyttö on lisääntynyt Kuopiossa. Ja tämä laittaa äiti-ihmisen miettiimään sitä Kuopiota, jota olen itsekin rakentamassa – valtuutettuna tai muussa elämäni roolissa.
Korona-aika on myös heikentänyt yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevien asemaa. Yksinäisyys on lisääntynyt ja varsinkin nuorten pahoinvoinnin lisääntyminen, yhdessä raa’istuvan väkivallan kanssa, huolestuttaa. Miten voimme edistää yhteistä hyvinvointia, mikäli epävakaassa asemassa olevia yhteisömme jäseniä tuupataan aliresurssoidulla palveluntarjonnalla vielä lähemmän reunaa, siihen pisteeseen josta vaaditaan liikaa voimia jaksaa?
Sisäministeriöstä kuuluvat uutiset siitä, että poliisien jo nyt alimitoitettuja resursseja oltaisiin vähentämässä, ovat äärimmäisen huolestuttavia. Melkeinpä käsittämättömiä.
Kunta mahdollistajana
“Mahdollistetaan enemmän kuin rajoitetaan” on fraasi, jota olen käyttänyt paljon – ja tulen käyttämään myös tulevaisuudessa. Kunnan, kuten valtionkin, perustehtävä on tukea heitä yhteiskuntamme jäseniä, jotka eivät itse kykene seisomaan omilla jaloillaan – ennaltaehkäistä, tukea ja auttaa. Ja taas toisaalta mahdollistaa kasvu, eteenpäin meneminen ja tekeminen heille, jotka jaksavat ja haluavat lentää.
Tästä syystä kannatan ajatusta, että kunta tarjoaa palveluita erityisesti juuri heille, joita elämä ei ole kohdellut silkkihansikkain. Ennaltaehkäisevät päihdepalvelut, mielenterveyden palvelut, riittävä resursointi koulussa. Turvallinen aikuinen jokaiselle lapselle.
Ennaltaehkäisy on paras turvallisuusteko
Korona on asettanut meidän uudenlaisten haasteiden eteen. Ennennäkemätön yksinäisyys vaivaa mitä nuorempia lapsia. Aikuisia painaa stressi ja epävarmuus huomisesta yhä useammassa perheessä – Melkein tekisi mieleni kirjoittaa, että jaksetaan vielä, mutta se fraasi taitaa olla jo hieman loppuun kaluttu.
Kuopion kaupunki on saanut ennennäkemättömän korona-tuen Suomen valtiolta ja nyt on meidän tehtävämme varmistaa, että tämä tuki menee oikeisiin kohteisiin – opetuksen resursointiin, mielenterveyspalveluihin, ennaltaehkäisevään perhetyöhön. Myöskään niitä ikääntyviä ihmisiä, joka ovat olleet pitkään eristyksissä, ei saa unohtaa.
Kunnalla on tässä oma, tärkeä osansa. Muistetaan kuitenkin, että tervehdimme naapuria, hymyilemme vastaantulijalle, tarjoamme apua kun joku sitä tarvitsee. Sillä jokainen meistä voi myös vaikuttaa siihen toisen parempaan arkeen.
Turvallisempaa huomista ❤️
Miia Eskelinen-Fingerroos
Kirjoittaja on kokoomuslainen arjen anarkisti, Kuopion kaupunginhallituksen jäsen, lähidemokratiaintoilija ja vapauden suuri rakastaja
Jaa kirjoitus:
Categories
Arkistot
Instagram