Toisille otsikko tuonee mieleen Eugene Delacroix’n taideteoksen, jossa kansa taustaan katsomatta rientää kohti vapautta; paljasrintaista naista, joka kantaa kädessään trikoloria ja nousee federalismin kahleista kohti parempaa huomista.
Toisille mieleen saattaa tulla CMX:n nokkamiehen A.W. Yrjänän sanoittama laulu, jossa lauletaan nykyiseen ajankuvaan osuvasti
“Vielä aamu harmaampi koittanee Vielä ilta hiljainen saapuu Vielä hetken elämä voittanee Sitten katseen saa kääntää pois
Vielä kuuluu toisinaan naurua Päivä päivältä katkerampaa Vielä siivet halkovat ilmoja Hetki hetkeltä tummenevat
Jos olisin lintu, räpiköisinkö öljyssä jossain? Jos susi umpihankien, ulvoisin kohta viimeistä kertaa Jos oisin järvi, olisinko jo kasvanut umpeen? Jos vielä lapsi, minkä väristä taivasta katselisin?”
A.W. Yrjänä
Me elämme synkkiä aikoja. Valo tuntuu olevan kaukana ja optimistinen katsominen huomiseen tuntuu ajoittain itsensä huijaamiselta. Ilmaston ääri-ilmiöt yleistyvät, vapauttamme rajoitetaan monella eri tavalla “koska korona” ja nykytilanne Afganistanissa järkyttää. Ihmisten elämällä leikkiminen itä-Euroopan rajoilla kuvottaa. Maailmanrauhaa tuntuu olevan vaakalaudalla – taas.
Miksi sitten päätin ottaa otsikon vapauden käsittelyyn tässä ajassa, jossa kaikki kielletään ja tuntuu, että se meiltä nimenomaan puuttuu? Siksi, koska vapaus on se voima, joka yhteisöjämme pitää kasassa. Minä olen vapaa vain, jos sinäkin olet vapaa.
Vapaus yhteisön taustalla
Yhteiskuntasopimukseen perustuvan vapauden voi ajatella olevan Immanuel Kantin ajatuksia mukaillen “vapautta pakottamisesta, eikä kenelläkään ole oikeutta rajoittaa kenenkään vapautta muuten kuin estääkseen tätä loukkaamasta toisten vapautta.” Eli vapauden luo yhteisö, joka kunnioittaa sääntöjä ja jossa sitoudutaan yhteisiin pelisääntöihin.
Vapaus on sellainen osa yhteiskuntaa, jota me pidämme liian itsestäänselvyytenä. Vapaus on yhteiskuntasopimuksen luoma tila, illuusiokin tavallaan. Vapautemme perustuu siihen, että koemme jollain tasolla omaavamme yhtäläiset oikeudet ja voimme luottaa yhteisöön, jonka kulttuurillisen taustan tunnistamme – jos nyt mutkia suoriksi sallitte vedettänen.
Vapaus perustuu siihen, että valtaa annetaan jollekin ylemmälle taholle ja tämä taho käyttää valtaa oikeamielisesti, yhdessä sovittujen sääntöjen puitteissaa. Kun tämä järjestelmä kaatuu, katoaa vapaimpienkin vapaus.
Yhteiskunta ei ole vientituote
Joe Biden totesi, ettei joukkojen tarkoitus ole koskaan ollutkaan minkään yhteiskunnan rakentaminen tai rauhan saavuttaminen. Euroopassa taidettiin ajatella toisin.
Afganistanissa vapautta ei olekaan todennäköisesti saanut kukaan tuntea aikoihin ja valtatyhjiö, sekä ontto, ulkoapäin tuotu näkemys hyvästä yhteiskuntajärjestyksestä oli rakennettu kuin Mölymäen päiväkoti – hataralle maalle. Niinpä kun olosuhteet muuttuivat, kaatui koko korttitalo ja palattiin takaisin alkuun. Nyt seuraamme kauhulla, kun hintaa maksavat ne viattomat sivulliset, jotka ovat aikojen kautta maksaneet huonosta yhteiskuntarauhasta – naiset ja lapset. Tämä humanitäärinen kriisi tulee vaikuttamaan vielä pitkään.
Yhteisö luodaan kulttuurin päälle ja kulttuurin ehdoilla, eikä yhteiskuntajärjestys ole vientituote. Vapaudella on aina ollut hintansa ja nyt Afganistanissa sitä on jouduttu maksamaan liian kauan. Valitettavasti vaikuttaa, että täysin turhaan. Surullisena seuraan uutisointia ja mietin kaikkia niitä menetettyjä sukupolvia joita menetetään mielivaltaisessa blokkipelissä, jossa kalistellaan suurvaltojen miekkoja.
Monimutkainen asia, joka herättää paljon ajatuksia. Annetaan lapsille suukko otsalle ja pysähdytään jokainen hetkeksi miettimään, miksi maailma on menossa aina vain hullummaksi. Me jokainen voimme tehdä osamme, ei suljeta silmiämme.
Miia
Ps. Halusin kirjoittaa samaan kirjoitukseen myös ajatukseni rokotteista sekä siitä, miten juurikin rokotukset ovat oiva esimerkki yhteiskuntasopimuksen toteutumisesta. Rokotepassi rajoittaa yksilön oikeuksia, mutta järjestelmämme jättää tällä hetkellä varan valita ottaako rokotuksen vai ei. Mikäli yhteiskunnan avaaminen vaatii rokotekattavuuden, on oikein rajoittaa niitä, jotka eivät halua yhteisen hyvän vuoksi rokotetta ottaa. Näin ollen rokotteet ja vapaus kulkevat tiiviisti käsi kädessä. Jokainen, joka päättää ilman terveydellistä syytä jättää rokotteen ottamatta, rikkoo minun Kant-tulkintani mukaan yhteiskuntasopimusta rajoittamalla muiden vapautta liikkua ja toteuttaa esimerkiksi elinkeinoaan. Mutta jätän tämän ajatuksen raakileeksi tähän.
Vapaus johtaa kansaa
Toisille otsikko tuonee mieleen Eugene Delacroix’n taideteoksen, jossa kansa taustaan katsomatta rientää kohti vapautta; paljasrintaista naista, joka kantaa kädessään trikoloria ja nousee federalismin kahleista kohti parempaa huomista.
Toisille mieleen saattaa tulla CMX:n nokkamiehen A.W. Yrjänän sanoittama laulu, jossa lauletaan nykyiseen ajankuvaan osuvasti
Me elämme synkkiä aikoja. Valo tuntuu olevan kaukana ja optimistinen katsominen huomiseen tuntuu ajoittain itsensä huijaamiselta. Ilmaston ääri-ilmiöt yleistyvät, vapauttamme rajoitetaan monella eri tavalla “koska korona” ja nykytilanne Afganistanissa järkyttää. Ihmisten elämällä leikkiminen itä-Euroopan rajoilla kuvottaa. Maailmanrauhaa tuntuu olevan vaakalaudalla – taas.
Miksi sitten päätin ottaa otsikon vapauden käsittelyyn tässä ajassa, jossa kaikki kielletään ja tuntuu, että se meiltä nimenomaan puuttuu? Siksi, koska vapaus on se voima, joka yhteisöjämme pitää kasassa. Minä olen vapaa vain, jos sinäkin olet vapaa.
Vapaus yhteisön taustalla
Yhteiskuntasopimukseen perustuvan vapauden voi ajatella olevan Immanuel Kantin ajatuksia mukaillen “vapautta pakottamisesta, eikä kenelläkään ole oikeutta rajoittaa kenenkään vapautta muuten kuin estääkseen tätä loukkaamasta toisten vapautta.” Eli vapauden luo yhteisö, joka kunnioittaa sääntöjä ja jossa sitoudutaan yhteisiin pelisääntöihin.
Vapaus on sellainen osa yhteiskuntaa, jota me pidämme liian itsestäänselvyytenä. Vapaus on yhteiskuntasopimuksen luoma tila, illuusiokin tavallaan. Vapautemme perustuu siihen, että koemme jollain tasolla omaavamme yhtäläiset oikeudet ja voimme luottaa yhteisöön, jonka kulttuurillisen taustan tunnistamme – jos nyt mutkia suoriksi sallitte vedettänen.
Vapaus perustuu siihen, että valtaa annetaan jollekin ylemmälle taholle ja tämä taho käyttää valtaa oikeamielisesti, yhdessä sovittujen sääntöjen puitteissaa. Kun tämä järjestelmä kaatuu, katoaa vapaimpienkin vapaus.
Yhteiskunta ei ole vientituote
Joe Biden totesi, ettei joukkojen tarkoitus ole koskaan ollutkaan minkään yhteiskunnan rakentaminen tai rauhan saavuttaminen. Euroopassa taidettiin ajatella toisin.
Afganistanissa vapautta ei olekaan todennäköisesti saanut kukaan tuntea aikoihin ja valtatyhjiö, sekä ontto, ulkoapäin tuotu näkemys hyvästä yhteiskuntajärjestyksestä oli rakennettu kuin Mölymäen päiväkoti – hataralle maalle. Niinpä kun olosuhteet muuttuivat, kaatui koko korttitalo ja palattiin takaisin alkuun. Nyt seuraamme kauhulla, kun hintaa maksavat ne viattomat sivulliset, jotka ovat aikojen kautta maksaneet huonosta yhteiskuntarauhasta – naiset ja lapset. Tämä humanitäärinen kriisi tulee vaikuttamaan vielä pitkään.
Yhteisö luodaan kulttuurin päälle ja kulttuurin ehdoilla, eikä yhteiskuntajärjestys ole vientituote. Vapaudella on aina ollut hintansa ja nyt Afganistanissa sitä on jouduttu maksamaan liian kauan. Valitettavasti vaikuttaa, että täysin turhaan. Surullisena seuraan uutisointia ja mietin kaikkia niitä menetettyjä sukupolvia joita menetetään mielivaltaisessa blokkipelissä, jossa kalistellaan suurvaltojen miekkoja.
Monimutkainen asia, joka herättää paljon ajatuksia. Annetaan lapsille suukko otsalle ja pysähdytään jokainen hetkeksi miettimään, miksi maailma on menossa aina vain hullummaksi. Me jokainen voimme tehdä osamme, ei suljeta silmiämme.
Miia
Ps. Halusin kirjoittaa samaan kirjoitukseen myös ajatukseni rokotteista sekä siitä, miten juurikin rokotukset ovat oiva esimerkki yhteiskuntasopimuksen toteutumisesta. Rokotepassi rajoittaa yksilön oikeuksia, mutta järjestelmämme jättää tällä hetkellä varan valita ottaako rokotuksen vai ei. Mikäli yhteiskunnan avaaminen vaatii rokotekattavuuden, on oikein rajoittaa niitä, jotka eivät halua yhteisen hyvän vuoksi rokotetta ottaa. Näin ollen rokotteet ja vapaus kulkevat tiiviisti käsi kädessä. Jokainen, joka päättää ilman terveydellistä syytä jättää rokotteen ottamatta, rikkoo minun Kant-tulkintani mukaan yhteiskuntasopimusta rajoittamalla muiden vapautta liikkua ja toteuttaa esimerkiksi elinkeinoaan. Mutta jätän tämän ajatuksen raakileeksi tähän.
Jaa kirjoitus:
Categories
Arkistot
Instagram