• Home
  • Tarvitaanko hyvinvointialueille veronkanto-oikeus?
Alueiden tulevaisuus

Tarvitaanko hyvinvointialueille veronkanto-oikeus?

Tämä on ollut kimurantein kysymys vaalikoneissa. Vastaukseni on: Kyllä tarvitaan. Tuleeko se ottaa sitä heti käyttöön? Ei. Maakuntaveron lisääminen verokantaamme vaatii kuntaveron lakkauttamista ja alistamista hyvinvointialueiden rahoitukselle tai vastaavaa kevennystä muualla verotuksessa. Tämä muutos vaatii aikaa sekä porrastusta, jotta meillä on edes teoreettinen mahdollisuus olla muutoksen niskan päällä. Ensimmäinen versio hyvinvointialueista tulee olemaan kivulias, kallis ja varmasti traaginenkin jumppa. Mutta muutos on aina mahdollisuus ja tämä on kallis virhe joka on vain tehtävä, jotta muutos saadaan alkuun.

Tavoitteena ei saa olla mikään muu kuin hyvinvointivaltion ylläpitäminen ja päivittäminen elinvoimaa sekä kilpailukykyä menettämättä ja kokonaisveroastetta nostamatta. Itse uskallan toivoa, että tämä uudistus voi olla mahdollisuus muuttaa sairaanhoitomme painopistettä hyvinvoinnin kehittämiseen ja ennaltaehkäiseviin palveluihin. Sitä siirtymää ei olla saatu aiemmin tehtyä. Nyt olisi mahdollisuus siihenkin.

Olemme aloittamassa suuren hyvinvointiyhteiskunnan korjausprojektin, ja tässä vaiheessa ei olle muuta järkevää vaihtoehtoa kuin lisätä uskomaton byrokratiahimmeli muutosajaksi. Meidän tulee pitää huoli siitä, että tämä on välivaihe, jonka tavoite on siirtyä kohti kevyemmän byrokratian Suomea.

Hyvinvointialueuudistus pakottaa kuntaliitoksiin?

Hyvinvointialueuudistuksen ytimessä tulee olla ajatus siitä, että olemme siirtymässä kohti byrokraattisesti kevyempää, kustannustehokkaampaa, modernia kokonaisuutta. Etenemme kohti uudistusta, joka on vain alkulaukaus kohti suurempia uudistuksia ja rakenteiden järisyttävää muutosta, joka tulee koskettamaan niin sosiaaliturvaamme kuin hyvinvointivaltion palveluita laajemminkin. Ehkäpä jopa vaikuttamaan kuntien itsehallinnolliseen asemaan? Ihme on, jos joku ei ole uudistusta miettiessään työryhmissä todennut, että ehkäpä tämä väsytystaistelu tekee sen, missä PARAS-hanke epäonnistui.

Aluevaalit ovat byrokratiavaalit nro.1, joiden jälkeen aloitetaan hurja tekninen ja teknologinen ponnistus kohti laajempia hallintoalueita, eikä mene kauaa kun mietitään, mikä on kuntien rooli muutoksessa. Hyvinvointialueilla ei todellakaan päätetä siitä, että kuka saa eniten, vaan miten turvaamme tarpeellisen tasa-arvoisesti ja vaalimme turvallista arkea laajassa ja ihastuttavan moninaisessa Pohjois-Savossa.

Hyvinvointialueuudistuksessa tullaan jakamaan sitä meille päättäjille tuskallisen tuttua niukkuutta, ja johtamiselle muutos on iso haaste. Satavarmana joudutaan lakkauttamaan toimintoja ja päästään lanseeraamaan uusia. Pitää ajatella boksin ulkopuolelta, osata katsoa suuria kokonaisuuksia ja malttaa miettiä yksityiskohtia. Nyt emme saa jumahtaa itsestäänselvyyksiin, vaan aluevaltuutettujen tulee uskaltaa ajatella isosti sekä maltettava toimia pienesti.

Kohti tulevaisuutta, Hallavaharja!

Ei etujen ajamiselle, kyllä yhteisön rakentamiselle

Muutos pitää aina aloittaa jostain – niin nytkin. Tämän uudistuksen alkupiste, keskiö ja toteuttaja olemme ME. Kaikki kansalaiset (Helsingin ulkopuolella), jotka käyttävät julkisia palveluita ja kyllä – uudistus koskee myös niitä palveluita, jotka eivät uudistuksen keskiössä ole. Siksi koen tärkeänä, että valtuustossa tulisi olla ihmisiä, jotka eivät ole ajamassa minkään yksittäisen alueen, toiminnon, asian tai ammattiryhmän etua. Parhaan uudistuksen saamme, kun mietimme kokonaisuuksia – mitä voisi olla sen sijaan, mitä jo on. On uskallettava luopua vanhoista käytänteistä ja luoda uutta. Ymmärrettävä yhteiskunnan rakenteita.

Hyvinvointialueuudistus hakee tasapainosta hallintorakennetta. Siihen päästään pragmaattisella, mutta kunnianhimoisella tekemisellä, yhteiskunnan rakenteiden ymmärtämisellä sekä varmasti puuduttavallakin puurtamisella.

Jotta myös alueelliset vivahteet ja historialliset yhteisöt pysyvät elinvoimaisina, on meidän kehitettävä lähidemokratiaa alueella. Vastakkainasettelua tulee välttää ja osallistamisen työkaluja on käytettävä laajasti.

Suuremmat hallintoalueet vaativat vahvan lähidemokratian mallit. Vahvat yhteisöt luovat vahvan pohjan uudistukselle.

Muistetaan, että tätä uudistusta tehdään MEILLE. Ja muutoksen teemme ME.

Kirjoittaja on kokoomuslainen arjen anarkisti, Kuopion kaupunginhallituksen sekä Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin hallituksen jäsen, lähidemokratiaintoilija ja vapauden suuri rakastaja

Jaa kirjoitus:

One Comment

leave a comment