Digiloikka ei ole vain tietokoneiden ostamista

Vaan ennen kaikkea organisaation iso muutos, joka vaatii pitkää strategiatason sitoutumista sekä resursseja. Digiloikka on valtava muutos, joka vaatii selkeitä tavoitteita sekä määrätietoista johtamista. Digitalisaatio muuttaa organisaatiota perusteellisemmin kuin moni muu toimintatavan muutos ja siksi onkin tärkeää ottaa huomioon tämä kokonaisuudessa – varsinkin nyt kun meillä Kuopiossakin tehdään uusia strategisia linjauksia ja mietitään tulevan vuoden budjetteja lautakunnissa.

Rakennemuutos ja digiloikkka käsi kädessä – Ei lopu haasteet kesken

Olin tänään seuraamassa kaupunginhallituksen jäsenenä kasvun ja oppimisen lautakunnan kokousta, jossa käsiteltiin osavuosikatsausta. Osavuosikatsauksen löydät tästä. Osana esittelyä käytiin myös keskustelua siitä, mitä kaikkea tuleva voi tuoda tullessaan ja annettiin ajateltavaa valmisteleville virkamiehille.

Kasvun ja oppimisen palvelualue on järisyttävän muutoksen kourissa, joista digitalisaatito on vain pieni osa. Oppivelvollisuuden laajentuminen ja sen mukanaan tuoma uusi nivelvaihe sekä palveluvaatimukset, kouluverkoston suunnittelu koko kaupungin osalta, uudet henkilöstömitoitusvaateet yhdistettynä osaajapulaan, oppilaiden terveydenhuollon järjestäminen hyvinvointialueille, uudet rajapinnat muutoinkin hyvinvointialueiden kanssa… Ei lopu haasteet kesken.

Tässä kirjoituksessa keskityn kuitenkin siihen muutokseen, joka meillä on edessämme, nimittäin oppimisen digitalisaatio. Digitalisaatio on myös vahva osa strategiaamme, kuten myös tiedolla johtaminen – joka vaatii digitaalisoitumista.

Digitalisaatio vaatii johtamista ja resursointia

Meillä on Kuopiossa käytetty paljon rahaa ja vaivaa oppimisen digitalisaatioon jo männävuosina. Kuopiossakin ollaan tässä hyvässä vauhdissa ja kokonaisuus kehittyy reipasta tahtia. Kuopio on monessa asiassa verrokkejaan edellä digitalisaation käyttössä oppimisessa ja meillä tehdään huikeasti oikeita asioita.

Tänään huoleni digiloikkimisestamme heräsi osavuosikatsauksessa (s.14) olevasta huomiosta, jonka mukaan valtiorahoitteisen “digitutor hankkeen päättymisen vuoksi kouluille annettu tuki vähenee ja ja poistuu tämän vuoden aikana. Tämän jälkeen osaamisen kehittäminen on entistä enemmän koulun ja henkilöstön omalla vastuulla.”

Olen itse työssäni seurannut jo pari vuotta aivan vierestä suurten organisaatioiden teknisen asiakaspalvelun toimintaa sekä saanut melko hyvän kuvan siitä, millainen on onnistunut digitalisaatioprojekti ja millainen ei.

Kokemuksesta voin sanoa, että digitalisaatioprojekti, jota ei riittävillä resursseilla johdeta ja joka annetaan “koulun ja henkilöstön omalle vastuulle” on melkein sama, kuin ei digitalisoitaisi ollenkaan ja aiheuttaa turhaa stressiä ja harmaita hiuksia työyhteisölle, ellei tähän taata myös selkeitä resursseja, ettei hommaa tehdä vain OTO:na.

Jos (mitä tahansa) prosessia ei johdeta tarpeeksi pitkään ja määrätietoisesti, olisi laitteisiin ja lisensseihin varatut rahat sama laittaa suotaan vain itse opettamiseen sekä kyniin ja vihkoihin. Jokaisesta koulusta löytyy innokkaita ja taitavia opettajia, joilla riittää osaamista ja energiaa koneiden kanssa toimimiseen sekä se kuuluisa “joku”, joka luo mahdollisesti koulun yhteinäiset toimintatavat ja auttaa kavereita. Mutta sitten on myös liuta heitä, jotka tekevät jos joku jaksaa opettaa ja heitä, joita ei juurikaan muutos kiinnosta.

Siksi uudet toimintatavat vaativat johtamista, hallitun käyttöönoton, selkeät prosessit ja työyhteisön laajaan ymmärrykseen siitä, MIKSI tätä hommaa tehdään nyt uudella tavalla. Ja mitä epävarmempi käyttäjä on taidoistaan, sitä enemmän hänellä pitää olla turvallinen tunne, että jollain on aikaa häntä auttaa.

Tasavertaiset oppimisen mahdollisuudet myös digiloikassa

Jos meinataan digiloikata, niin sitten se on tehtävä kunnolla ja johdettava koko prosessi pitkäjänteisesti niin, että kuopiolaisilla koululaisilla on tasavertaiset mahdollisuudet oppia myös digitaalisesti. Digitaalinen oppiminen edistää niin pienempien koulujen valinnaisaineiden tarjonnan laajentamista kuin nyky-yhteiskunnan vaatimien kansalaistaitojen hallintaakin. Raportoinnista, analytiikasta ja muusta tiedolla johtamisesta puhumattakaan. Jatkuva niukkuudesta jakaminen tekee nämä asiat äärimmäisen vaikeiksi. Sopeuttaminen on varmasti sana, jota saamme lukea useammastakin kuin yhdestä paperista, tänäkin syksynä.

Haasteita ja koulukohtaisia eroja tulee aina olemaan ja kompastelemme varmasti vielä jatkossakin massiivisten uudistusten edessä. Muutosjohtajuutta tarvitaan kuntaorganisaatioissa tänä päivänä, jotta uudistukset saadaan kunnialla maaliin.

Toivottavasti herännyt huoleni on turha ja vastaukset löytyvät pian edestäpäin! Käyhän tutustumassa aiempaan kirjoitukseeni aiheesta tästä klikkaamalla.

Digiterveisin,

Miia