Elinvoima ja sote – vetovoiman airueet

Minua huolestuttaa, että hyvinvointialueuudistus jää torsoksi. Tämä siksi, että huolehdin liian monen näkevän uudistuksen tärkeimpänä ominaisuutena säilyttää oman alueen palvelut juuri sellaisina kuin ne nyt ovat tai vastustaa uudistusta muutoksen pelosta. Sanon nyt heti kirjoitukseni alussa, että tämä lähestymistapa on varma tapa hävittää toiveet palveluiden mahdollisimman kattavasta verkostosta.

Nyt on paras tilaisuutemme uudistua. Muutoin saatamme menettää aikaisempien sukupolvien vaivalla rakentaman, suuresti arvostetun hyvinvointiyhteiskuntamme kokonaan.

Palveluiden muutos ei tarkoita palveluiden katoamista

Liian vähän puhutaan siitä, miten hyvinvointialueen mahdollisuudet tarjota modernit, kattavat palvelut ketterästi ja varmemmalla rahoituspohjalla (tästä lisää aiemmasta blogistani), koko maakunnan alueelle, on jokaisen veronmaksajan ja palvelunkäyttäjän etu. Yhdenvertaisuus ja tasa-arvo ovat muutoksen ytimessä ja siksi yhdelläkään aluevaltuutetulla ei pitäisi olla muuta tavoitetta kuin ajaa vetovoimaisen Pohjois-Savon asiaa.

Sillä vain vetovoimaisena alueena, jolla on toimivat palvelut ja hyvinvoiva, kehittyvä elinkeinoelämä, voimme katsoa tulevaisuuteen toiveikkain silmin. Ja haaveilla kestävästä kasvusta, innovaatioista, työpaikoista ja noh – niistä laadukkaista palveluista.

Pitääkö joitain toimintoja keskittää – kyllä. Pitääkö sammuttaa valot kaikista kylistä – ei. Palveluiden alueellinen kattavuus on mahdollista toteuttaa kustannustehokkaasti monin eri tavoin. Kokeiluja on tehty jo esimerkiksi Sotkamossa, jossa on luovuttu lähes kokonaan lähivastaanotosta ja asiat hoidetaan puhelimella ja etäyhteyksin. Myös liikkuvat ratkaisut ovat tulevaisuutta, kuten Eksoten alueella on testattu.

Muutos ei siis vaadi palveluiden katoamista, vain niiden muodon muuttamista, ja näin voidaan tarjota jopa laajempia lähipalveluita – ilman kiinteitä seiniä. Suomalaisen yhteiskunnan väestörakenne muuttuu hurjaa tahtia ja tähän muutokseen on reagoitava. Suomi kaupungistuu ja vanhenee – tämä vaikuttaa niin palveluiden tarjonnan muotoon kuin sijaintiinkin. Osaavan henkilökunnan puute on osassa alueita valtava ja tähän täytyy keksiä ratkaisuja.

Meitä haastaa palveluiden uudelleenmuotoilun, konkurssikypsien kuntien ja sairaanhoitopiirien lisäksi työvoiman puute. Meillä ei riitä lääkäreitä syrjäisemmille asemille tai osaavaa hoitohenkilökuntaa hoitokoteihin. Tämäkin ajaa meitä miettimään palveluiden uudelleenmuotoilua – ja sitä alueellista vetovoimaa ja kunnollista johtajuutta.

Vetovoimaa monipuolisista yhteisöistä ja kylälääkärit

Nyt kun mietiskelet, että niin vaan Miia on meiltä viimeisetkin henkilökohtaiset palvelut viemässä pois, niin huoli pois – näin ei ole. Minä olen alueiden tasa-arvoisen kehittämisen vankka kannattaja ja olen kirjoittanut aiheesta useamminkin.

Alueemme vetovoima on kiinni siitä, millainen alue Pohjois-Savo on elää, yrittää ja kasvattaa lapset. Elinvoiman ylläpitäminen sekä verokertymän kasvattaminen ovat avainasemassa alueemme palveluiden tuottamisessa – myös tulevaisuudessa. Me tarvitsemme jatkossa kestävää kasvua. Meidän on kyettävä houkuttelemaan osaajia alueelle. Kuopio on Itä-Suomen veturi, mutta se yksin ei riitä. Tarvitsemme myös laajan, kauniin ja karismaattisen alueemme kasvutalkoisiin. Korona-aika on osoittanut, että kiinnostus päästä lähelle luontoa on nostanut päätään. Etätyö luo meille uskomattomia vahvuuksia – mutta meidän on huomioitava kattavat palvelut, jotta alue säilyttää kiinnostavuutensa. Tässä vaaditaan vahvaa yhteistyötä kuntien ja hyvinvointialueiden strategioiden täsmäyttämisessä sekä mittareiden muodostamisessa.

Jos terveydenhuoltopalvelut olisivat yhteisöjen sydän, palaisimme takaisin kylätohtoriaikaan. Tai eurooppalaiseen perhelääkärimalliin, jossa lääkärien hoitosuhde on pitkäaikainen ja perustuu yrittäjyyteen. Ja tämä voisi ollakin fiksu veto! Ja miksipä ei perhelääkäriä sekä digitaalisia palveluita yhdessä?

Kaikki mahdollisuudet on tarkasteltava uudistuksessa! Yhteisöt kunniaan ja toimivat, elinvoimaa kasvattavat palvelumallit sekä verkostot on kyettävä tuottamaan niin, että Suomi ja hyvinvointiyhteiskuntamme on pystyssä vielä, kun minun lapseni ovat vanhainkodissa ja heidän lapsenlapsensa neuvolapalveluiden piirissä.

Kirjoittaja on kokoomuslainen arjen anarkisti, Kuopion kaupunginhallituksen sekä Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin hallituksen jäsen, lähidemokratiaintoilija ja vapauden suuri rakastaja