Tänään me manner-Suomen kuntapäättäjät saimme tuloksia meilibokseihimme OAJ:n tuoreesta kuntapäättäjille tehdystä tutkimuksesta, jonka toteutti Aula Research. Koulutus tulee olemaan suurin kuluerä ja tulevaisuusinvestointi uusissa kunnissa – mitä ne nyt sitten sote-uudistuksen jälkeen tulevat olemaankaan. Kasvun- ja oppimisen lautakunnan työ on merkityksellistä ja tärkeää nyt ja tulevaisuudessa.
Tutkimuksessa selvitettiin OAJ:n mainetta ja päättäjien ajatuksia OAJ:n toiminnasta muutoinkin. Tärkeitä ja mielenkiintoisia juttuja, mutta ennen kaikkea kiinnosti tapa, jolla OAJ lähestyi kuntavaaleja – Kyselyssä tiedusteltiin nimittäin sitä, miten me nykyiset päättäjät suhtaudumme OAJ:n kuntavaalisloganeihin. Aika mielenkiintoista! Siksipä päätin nostaa blogiin nämä sloganit ja ajatukset. Vastauksia oli tullut 1016 kappaletta
Opettajan äänellä on merkitystä
Koulutus ja kasvatus nähtiin melkeinpä poikkeuksetta tärkeäksi aiheeksi. Jopa 97% päättäjistä piti joko tärkeänä tai erittäin tärkeänä sitä, että heillä on tarpeeksi tietoa koulutuksen ja kasvatuksen arjesta. Lähes 80% päättäjistä oli myös päässyt vaikuttamaan alueensa koulutuksen ratkaisuihin ja oppinut lisää aiheesta. Tästä voidaan siis päätellä, että opettajien, varhaiskasvattajien sekä muiden kouluissa työskentelevien äänellä on todellakin merkitystä.
Myös opettajan työtä arvostettiin kyselyssä korkealle. Jopa huikeat 97% vastaajista vastasi arvostavansa paljon tai hyvin paljon opettajien työpanosta ja opettajien panosta nimenomaan lasten ja nuorten tulevaisuuden rakentajina nähtiin merkittävänä. Eikä tätä käy kiistäminen – me jokainen muistamme varmasti opettajiemme nimet vielä pitkään ja meillä jokaisella on kerrottavana tarina jos toinenkin inspiroivista opettajista, jotka ovat vaikuttaneet elämäämme.
Jopa 78% päättäjistä näki myös oman kuntansa houkuttelevana paikkana toimia koulutusalan ammattilaisena. Kun päästiin kysymyksiin, joissa pohdittiin oman kunnan opetuksen laatua, alkoi hajontaa tulla enemmän. Väite “Kunnan kouluverkkoa kannattaa karsia, jos siten voidaan turvata nykyistä parempi opetuksen laatu ja saatavuus kaikille kunnan alueella asuville oppilaille ja opiskelijoille” 57% oli samaa mieltä tai jokseenkin samaa mieltä, kun 29% oli joko hieman tai täysin eri mieltä. Jopa 12% ei ollut osannut muodostaa mielipidettä asiasta.
Myös väite “Kannatan kuntaliitoksia, jos niiden avulla voidaan turvata kaikille oppilaille ja opiskelijoille nykyistä paremmat mahdollisuudet laadukkaaseen opetukseen” aiheutti hajontaa – 39% kannatti ja 42% vastusti. Jopa huimat 17% ei tiennyt mitä mieltä olla.
Vastaajista 75% oli sitä mieltä, että poikkeusolojen aikaana tarjottu etäopetus ja muut ratkaisut olivat olleet onnistuneita. Tästä kuulisin mielelläni opettajien tarinoita – miten meni?
Isot asiat päätetään lähellä sinua
OAJ:n tämän vuoden kuntavaaliteema on osuvasti “isot asiat päätetään lähellä sinua” ja ainakin omasta mielestäni tuo slogan on aivan huikean hyvä ja niin totta kuin olla ja osaa. Koska näinhän se on – muissakin kuin opetuksen asioissa.
Yllättävää oli kuitenkin, että päättäjistä jopa 15% ei osannut sanoa vastaako slogan todellisuutta hyvin vai huonosti. Siis – eivät osanneet sanoa?! Pääosa, eli 72% piti slogania kuitenkin onnistuneena. Minä vaan en pääse yli siitä, miten kuntapäättäjät eivät osanneet tuohon mukamas vastata.
Koska kyseessä oli OAJ:n tekemä kysely, voi olettaa että vastaaja joukkoon on valikoitunut opetukseen perehtyneitä päättäjiä, ei sinällään yllätä, että toinen slogan “Koulutus ratkaisee” oli kerännyt 85% puoltavia ääniä. Mutta totta se on sekin slogan.
Kuntapäättäjät arjessa kiinni
Koska kuntapäätöksenteossa ollaan niin arjen asioiden äärellä kuin olla ja voi, onkin tärkeää että meillä päätöksentekijöillä on käytössämme arkeen pohjaavaa tietoa. Ne on ne suuret visiot ja pienet teot, joiden tasapainolla on kaikki merkitys onnistuneen, vetovoimaisen ja kestävän arjen luomisessa.
Opetus ja kasvatus tulevat olemaan kunnan päätoiminen tehtävä hyvinvointialueuudistuksen jälkeen. Meillä on edessä suuri muutos, eli keskiasteen pakollisuus (ja täten maksuttomuus oppilaalle) ja olen hieman huolissani, että emme ole varautuneet näihin muutoksiin tarpeellisella tavalla.
Tarvitsemme keskustelua niin kasvavan oppivelvollisuuden kustannuksista, resursoinnista kuin ihan arjen toteutuksestakin. Ne kaikki liittyvät toisiinsa tiiviisti – arjen toteutus kuitenkin on se ydin. Kuntapäättäjien tulee mahdollistaa budjetoinnilla toimiva arki. Eikä tätä tehdä jos viestintäputki on rikki.
Lisäksi tarvitsemme selkeää keskustelua siitä, mikä on oppimisen visio tulevaisuudelle. Oppiminen muuttuu jatkuvasti – muistetaanhan kuitenkin myös taata opettajille ja oppilaille työrauha kaiken muutoksenkin keskellä.
❤️ terkut,
Miia
Hyvä blogi. Kouluasioihin, nyt kun muutoksia on tehty, pitäisi liittää paljon läheisemmin myös “ammatinvalinnan ohjaus” ja ylipäätänsä työelämän tuntemus. Opettajilla on jo hyvin varhaisilla peruskoulun tasoilla vaikutus eri ammateista syntyvään mielikuvaan. Jos opettaja on sisäistänyt vain akateemiset alat ja arvottaa ne korkealle, tulee oppilaille, joiden taipumukset viittaavat enemmän esim enemmän kädentaitoja tai luovuutta vaativista ammateista, helposti väärä kuva ja tunne, että kyseiset alat eivät olisi arvostettu (ts. nuoret kokevat olevansa jotenkin huonompia, jos kiinnostuvat esim maanviljelijän ammatista). Tämä olisi huomioitava jo varhain, sillä ketä ovatkaan ne syrjäytyneet??? Kaikilla lapsilla ja nuorilla on lahjoja ja mielenkiintoa johonkin järkevään tekemiseen, mikä pitäisi huomioida koko kouluajan ja kannustaa/vahvistaa sitä. Myös politiikan tekijöiden pitäisi pitää mielessä, että ammatit ovat jotain aivan muuta kuin heidän nuoruudessaan.
Nyt, kun koulu-uudistusta ollaan toteuttamassa, pitäisi huomioida myös “ammatinvalinnan ohjaus”. Opettajien pitäisi olla hyvin neutraaleja eri ammattien arvostuksen suhteen, mikä tulee esiin jo hyvin varhain esiin eri luokkatasoilla. Isot luokkakoot eivät anna parhaita mahdollisuuksia opettajalle myöskään huomioida eri oppilaiden taipumuksia ja lahjoja, jotta voisi niitä vahvistaa myös tulevaisuuden työelämän valintoja ajatellen. Osa nykyään syrjäytyneistä on varmasti niitä, joilla olisi lahjoja, mutta niitä ei ole löydetty oikeaan aikaan tai niitä on jopa saatetta aliarvioida/kritisoida, jolloin ko. oppilas on jo kokenut olevansa “huono”. Poliitikoiden pitäisi myös pitää mielessä, että ammatit ovat nykymaailmassa jotain aivan muuta kuin heidän nuoruudessaan ja osaamisen tarpeet muuttuvat myös koko ajan.