Tämä on tarina yhteisöllisyydestä. Siitä, miten me jokainen voimme osallistua ja miksi kunnan tulee mahdollistaa enemmän kuin rajoittaa. Tämä on muistutus siitä, että kunta on ihmisten yhteisö. Tämä on tositarina muutaman vuoden takaa,
Kuntasektori velkaantuu vuosi vuodelta vauhdikkaammin. Eniten tähän tilanteeseen ovat vaikuttaneet Kuntaliiton mukaan investointipaineet sekä jatkuvasti kasvavat lakivelvoitteiset tehtävät, joita kunnille valtiolta määrätään. Kuopiossa velkaa / asukas oli vuonna 2011 1765 EUR / asukas
Oppivelvollisuusiän nostamisesta on keskusteltu jo pitkään ja nyt tämä uudistus vihdoinkin kävi toteen. Tavoite saada jokaiselle suomalaiselle nuorelle toisen asteen tutkinto on erinomainen. Suomen tulevaisuuden elinvoimaa tuetaan hienosti panostamalla koulutukseen ja korkeaan osaamiseen.
Soittelin espanjalaisen ystäväni kanssa alkuvuodesta. Puhelussamme hän kertoi, miten kurja tilanne Espanjassa on koronan kanssa tällä hetkellä. Emme me oikein osaa täällä kuvitellakaan sitä tilannetta, joka Madridissa on ollut päällä jo pidemmän aikaa.
Muutama päivä sitten istuin kolmatta päivää KYS:n lastenosastolla ja huolehdin pienen poikani terveydentilaa. Aiemmilla kerroilla ollaan käyty vain kääntymässä, mutta nyt jäätiin pidemmäksi aikaa. Muistammehan arvostaa ja kunnioittaa hyvinvointiyhteiskuntamme palveluita päivittäin? Talo Bahamalta
Herätä aamulla omasta sängystä, kömpiä tukka pystyssä vessaan. Siitä aamupalalle ja vaatteet päälle. Pakkasella, sateellakin jalan kouluun, pienempänä vähän liian iso reppu selässä. Siinä on semmoinen arki, jota ainakin minä lapsilleni olen tavoitellut.
Jos pitäisi valita se yksi ja tärkein ominaisuus kehittyvälle yhteisölle, olisi se elinvoimaisuus. Ja niinpä elinvoimaisuus onkin se asia, jonka haluan nostaa keskusteluun Kuopionkin kehittämisessä. Elinvoimaisen yhteisön luovat tyytyväiset ihmiset. Yksilöt, jotka voivat
"Kyllä on tärkeää, että ihminen on ihmiselle ihminen" "Ei, kyllä ihminen on ihmiselle susi" Eli tarina yhdestä kohtaamisesta. Aloittaessani opiskelua Jyväskylän yliopistossa vuonna 2002 minulle aukeni aivan uusi maailma. Kouvolan betonilähiöstä selvinneenä olin
Olipa kerran pieni poika, herkkä ja ihmetteleväinen jo syntymästään lähtien. Poika, joka ymmärsi enemmän kuin vanhempansa jo pienestä. Osasi kysyä niitä kysymyksiä, joita meidän aikuisten pitäisi osata pohtia ja joihin emme aina mukamas-ehdi-vastata.
Aloitin kirjoittamaan blogia menneestä vuodesta muutama viikko sitten - ei irronnut. En saanut kirjoitusta tehtyä osittain siksi, koska viime vuosi vei mehut aika kokonaisvaltaisesti ja ihan-vaan-lomailu tuntui aika kivalle. Blogin aiheeksi olin valinnut
